Ruokahuone - pikkujuttuja

Pienet jutut on juuri niitä jotka loppujen lopuksi voivat vaikuttaa huoneen tunnelmaan ihan eniten.

Listojen valinta mietitytti eniten etukäteen, samat listathan tulee jatkossa muuallekin kun remontti etenee. Edelliset asukkaat olivat hävittäneet kaikki vanhat jalkalistat ja ikkunalistat, joten niistä ei saanut mallia. Listojen piti olla hienot, muttei liian hienot, semmoiset tyyppitaloon sopivat. Jalkalistojen profiili varmistui lopulta kun puuliiteristä löytyi pieni pätkä samanlaista listaa, jota olin jo itsekkin katsellut sillä silmällä.

Tällaiset ne sitten on, meidän ikkunoiden peitelistat.

Tyyppitalon jalkalistat. Pistorasioiden sähköjohto kulkee tuolla takana.

Kynnyksessä näkyyelämä.

Näin kaunis on lämmityspatin luukku. Tästä saadaan lämmin ilma kiertämään ruokahuoneen lisäksi myös olohuoneeseen.

Ovenkahva, tämmöisiä ei saa enää kaupasta.

Bakeliittinen valokatkaisija oli vielä ihan toimiva.

Uusi jakorasia sopii muodoltaan vanhaan taloon.

Tämä on piilotettuna ulkoseinän tapetin alle. Jonkinlainen johdon läpivienti se kai on ollut.

Vähän tuo ilmalämpöpumppu sattuu silmään, mutta yritetään olla katsomatta sinnepäin.

Tyyppitalon kissa tykkää pumpun lämmöstä.

Vessaremontin lopputulos

Vuosi siinä meni, mutta nyt uskaltaa jo melkein sanoa, että vessaremontti on valmis. Tilaa on 1,5 neliötä, mutta työtä riitti.

Tästä siis aloitettiin.

Edellinen omistaja oli jo kerennyt aloitta remonttia repimällä yhden seinän auki, toisessa lastulevy  repsotti ja vanha muovimatto oli myös jo revitty irti lattiasta. Muovimaton alta oli paljastunut haiseva vanha lastulevy, jossa oli pientä kosteusvauriota wc-istuimen kiinnitysruuvien kohdalla.

Vessan seinässä oli kauhea muovimatto-tyyppinen tapetti, joka oli ollut alunperin kirkkaanpunainen ja myöhemmin maalattu kermanväriseksi. Tapetti oli niin tiukasti liimattu paikoilleen, että kaikki sillä päällystetyt seinät jouduttiin purkamaan ja levyttämään uudestaan. Onneksi muurissa sitä ei ollut, itku olisi päässyt jos sitä olisi siitä joutunut irrottamaan. Tuohon yllä olevassa kuvassa näkyvään seinään, jossa tapetti vielä on paikoillaan, se oli liimattu pinkopahvin päälle. Purkaessa jätettiin alareunaan suikale vanhaa, että jos joskus joku vessaa taas purkaa, sieltä löytyy pala historiaa.

Koska tila on niin pieni, halusin käyttää lavuaarin alle jäävän tilan mahdollisimman hyvin säilytystilana. Valmiin, juuri tuohon sopivan allaskalusteen löytäminen oli aika mahdoton tehtävä, lisäksi allaskaapit ovat mielestäni käsittämättömän hintaisia, 100€ yksi pikkuinen lastulevykaappi jonka päälle allas tulee ja tuo hinta siis ilman sitä allasta. Taso tehtiin siis itse. Olohuoneessa lojui kolme metriä pitkä laminaattitaso, joka on samanlainen kuin keittiön tasot. Siitä sahattiin juuri vessaan sopiva taso. Hyllyt on tehty kahdesta liimalevystä ja vanhoista ylimääräisistä lundia-hyllyistä. Edessä on verhot, sillä tilassa ei mahtuisi olemaan avattavat ovet, jonkinlaiset liukuovet olisi ehkä mahdolliset.

Välitilan laattoja löytyi kellarista laatikollinen, peili on Ikeasta ja valaisimet kirpparilta. Samanlaiset valaisimet oli kerrostaloasunnossamme keittiössä ja inhosin niitä siellä, mutta pystyyn nostettuna peilin molemmin puolin ne onkin ihan eri näköiset. Tosin jos kaikki neljä lamppua palaa ne on jo liian kirkkaat.

Lämmitys on hoidettu hienosti sanottuna pienoislämmittimillä, eli valaisimissa olevien hehkulamppujen avulla. Vessa on niin pieni, että valaisinten hehkulamput lämmittävät tilan melkein liiankin kuumaksi.

Kun tila on niin pieni ja seinät ihan valkoiset, piti edes listoihin saada jotain hienoa.

Ovenkahvan löytäminen oli suurin urakka, lopulta tämä tilattiin metsänkylän navetan nettikaupasta.

Mikään huone ei ole liian pieni, etteikö sinne mahtuisi kynttelikkö. Tämä sijaitsee "valtaistuimen" yläpuolella.

Ruokahuoneessa tänään

Ruokahuonekin "valmistui" hiukan ennen joulua. (Valmis-sana on lainausmerkeissä, sillä ainahan on velä jotain pientä laitettavaa.) Ja verhotkin sain lopulta lyhennettyä pari viikkoa sitten.
Ruokahuoneen alkuperäinen lämmityskeino on tuo "patti", joka varaa lämpöä, kun keittiön puuliettä lämmittä. Ennen tapetointia tuo patin vihreän väri oli aivan hirveä, mutta tapetin kukissa onkin juuri sama sävy ja uuden tapetin kanssa vihreäkin näyttää ihan erilaiselta, joten tuo talon alkuperäinen vihreä saakin jäädä. Tuolla samalla vihreällä oli muuten jossain vaiheessa maalattu koko huone, voi vaan kuvitella kuinka pieni ja pimeä koppero huone on silloin ollut.

Kun kaikki huonekalut oli löytäneet paikkansa, alkoi tuo vasemmanpuoleinen nurkka näyttää vähän tyhjältä. Minä jo suunnittelin jonkinlaisen strömsö-henkisen valoteoksen askartelua siihen, mutta kirpparikierroksella tuli tuollainen suuri kynttelikkö vastaan ja koska hintakin oli kohdillaan (vain 5€), se pääsi ruokahuoneeseen jouluvaloilla valaistuna. Tuolla toisessa nurkassa on entinen sairaalalamppu, jonka sairaalanharmaat osat on maalatttu kultaisiksi.

Pöydällä iso kimppu tulppaaneja sen kunniaksi, että tänään tuli vuosi täyteen oman talon omistajana.

Älä koskaan heitä mitään pois

Mitään ei koskaan kannata heittää pois, sillä sitä pois heitettyä tavaraa voi kuitenkin joskus tarvita.

Meillä oli aikanaan parvekkeella nätit kynttilälyhdyt, mutta varomisesta huolimatta kissa onnistui molemmat tiputtamaan niin, että lasi särkyi. Niinpä metallisia lyhtyjä säilytettiin parvekkeella laatikossa, jos jostain sattuisi löytymään oikean kokoiset lasilieriöt lyhtyjen sisälle tai jos niille löytyisi muuta käyttöä.
Näitä ei näköjään tullut hävitettyä edes muuton vuoksi, se parvekelaatikko vain kannettiin uuteen osoitteeseen, kukaan ei edes katsonut mitä laatikon sisällä oli.

Mitä siis voi tehdä metallisesta lyhdyn kehikosta?

Syksyllä se lopulta välähti. Totta kai omalla pihalla täytyy olla lintulauta ja nuo lyhdyt olivat juuri oikean kokoisia, että niistä saa askarreltua lintujenruokinta-automaatin. Tarvitaan vain sopivan kokoinen muovipullo, meiltä sattui löytymään suolaliuospullo, jyvien säiliöksi. Toiseen lyhtyyn tehdään metalliverkosta tai metallilangasta kiertäen putki, johon saa laitettua talipalloja.

Kissakin tykkää lintupaistin mahdollisuudesta. Pihalla pitääkin päivystää niin paljon kuin vaan tassut talvea kestää. Välillä voi vahtelun vuoksi mennä naapurin pihalle katsomaan olisiko siellä pulskempia tipuja lintulaudalla.
Saalistusonni on tosin ollut hieman heikonlainen, sillä täällä linnut tietää pysyä poissa kissojen ulottuvilta.

Valoa pimeyteen

Meillä on tähän asti ollut keittiössä maalaiskirppikseltä löydetyt aidot 60-lukulaiset metalliset ufolamput.
Kerrostaloasunnon käytävä-keittiössä ne oli vielä juuri ja juuri valaisivat tarpeeksi, mutta nykyisessä keittiössä pinta-alaa on hiukka enemmän ja keskellä huonetta suoraan alaspäin osoittava valo ei vaan enää riitä näin vuoden pimeimpänä aikana. Jotain valon riittämättömyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun paistoi jauhelihaa puuliedellä (joka sijaitsee tuossa kuvaajan oikealla puolella), piti välillä nostaa pannu tuohon lampun alle, että näki joko liha alkoi olla kypsää.

  
Tason päällä olevan valkoisen ufolampun halusin säilyttää, mutta sille kaverin löytäminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut.

Uusi lamppu oli koko syksyn mielessä ja kaikkien kauppojen valaisinosastot tuli kierrettyä läpi, samoin kirppareiden lampputarjonta. Lopulta eräässä kaupassa tuli vastaan  Yki Nummen kattovalaisin, joka oli ensimmäinen valaisin joka on edes suunnilleen sinnepäin mitä hain. Samassa kaupassa oli myös toinen mukavan näköinen valaisin: Philipsin Ecomoods plafondi. Raahasin jo Jukan mukaan niitä katsomaan, mutta toisella kertaa niitä ihmetellessäni totesin että kumpikaan ei kuitenkaan ole sellainen... juuri täydellinen. Ja noiden kahden desingn-valaisimen hinnoilla sen pitäisi olla juuri täydellinen.

Ongelmaan löytyi kuitenkin sattumalta väliaikais-kestoratkaisu.
Kävimme jokin aikaa sitten Ikeassa ja sieltä lähti mukaan pienempi Aläng valaisin eteiseen (eteisessäkin oli aiemmin aika pimeää). Tämän asentaminen oli yllättävän helppoa, lamppu on suunniteltu niin, että se on helppo asentaa myös pinta-asennetun sähköjohdon kanssa ja "kupu" on helppo irrottaa lampunvaihtoa varten; se pysyy paikallaan kolmen magneetin avulla. Aläng antaa hyvin valoa ja oli suht huomaamaton eteisessä, joten keittiöönkin tuli siis samanlainen, isompi malli.
Nyt näkee kokata. Ja joutuu siivoamaan, kun kaiki sekasotku näkyy paremmin, kun keittössä ei ole enää tunnelmavalaistus. 

Niin ja jos joku meille haluaa ostaa oikein hienon synttäri-tms lahjan, niin Ykin kattovalaisin punaisela keskiöllä kelpaa oikein hyvin. Tai jos semmoinen tulee käytettynä jossain vastaan, niin mulle voi vinkata.

Talviunilta heräilyä ja puutarhaunelmia

Tyyppitalon kissakin on talviunilla.

Tyyppitalokin näköjään vaipui talviunille lokakuun jälkeen. Näin helmikuun koitettua alkaa kuitenkin jo näkyä ainakin omistajissa keväänmerkkejä. Vaikka kaikki on vielä lumen peitossa ja pakkanen paukkuu, alkaa pihatyöt jo olla talon emännällä mielessä.

Pihatöiden suunnittelu näin talvella on mukavaa. Kirjastosta löytyi pino puutarhakirjoja opiskeltavaksi. Takassa palaa tuli, selaillaan kirjoja, juodaan vähän äidin tekemää kotiviiniä ja fantasioidaan täydellisestä pihasta. Noviisilla on paljon opittavaa ja vuosikymmenen hoidotta ollut pihassa riittää tekemistä vuosiksi eteenpäin.

Viime keväänä keskityimme lähinnä syreenipensaiden ja viinimarjapensaiden uudistamiseen sekä omenapuiden leikkaamiseen. Tänä keväänä omenapuita täytyy keväällä leikata rohkeasti lisää. Täytyy myös keksiä kuinka pääsee käsiksi ylimpiin oksiin, pelkät A-tikkaat ei riitä. Ruusujen hoidon saloihin pitää tutustua. Viime keväänä niistä leikattiin kuolleita oksia pois mutta muuten ne jäivät ilman hoitoa.
Kukkapenkeistä pihalla ei ollut ennen tietoakaan, viime kesänä yhtä aloittelin ja pitäisi siis päättää millaisia kukkia siihen halutaan lisää.

Onneksi itseään voi aina lohduttaa sillä, että piha ei koskaan tulekaan valmiiksi, aina on jotain kesken.
Ja vieläkin mieltä lämmittää ohi kulkeneen lenkkeilijän kommentti, että piha näyttää nyt paremmalta kuin vuosikausiin. Vaikka viime kesänä emme oikeastaan paljon muuta näkyvää olleet tehneet kuin leikkasimme pensaista huonot oksat pois ja ajoimme säännöllisesti nurmikon.