Ruisleivän leipomisen vaikeudesta

Ruisjauho, vesi ja ripaus suolaa. Sekoitetaan, kohotetaan, vaivataan, kohotetaan lisää, leivotaan ja paistetaan. Ei pitäis olla vaikeaa, ainakaan teoriassa. Silti joka kerta vähän jännittää, että mitä siitä tulee.

Sain kummitädiltä joskus lahjaksi Maija keittää -kirjan, joka on uusintapainos vanhasta keittokirjasta. Sitä olenkin ihan mielenkiinnolla selaillut, jostain on tulut halu tehdä perinteistä ruokaa, kai se kuuluu vanhan talon tunnelmaan: vanhanaikainen ruoka. Olen mm. lopulta opetellut tekemään oikeaa ruskeaa kastiketta ja syksyllä tein omenahilloa ja keitin omena- ja marjamehua Maijan ohjeiden mukaan.

Näistä innostuneena uskaltauduin yrittämään tehdä ihan oikeaa juureen tehtyä ruisleipää. Internetin syvyyksistä löytyikin paljon neuvoja ja ohjeita leivän tekemiseen. Juurta en alkuinnostukseen mistään saanut, joten tein juuren itse, hapankorpuista. (Tässä yksi ohje juuren tekemiseen: Ruisleivän juuri)

Ensimmäisellä kerralla juuri lähti käymään aika laiskasti, eikä taikina siksi oikein noussutkaan kunnolla. Mutta kärsivällisyys palkittiin (nostattelin juurta kaikessa rauhassa pari päivää), sillä valmis leipä maistui ihan oikealta ruisleivältä.

Joka kerta kun alan leipää leipomaan, pitää ensin selata Maijan kirjaa ja googlata ohjeita netistä, kun en koskaan  muista laittaa muistiin kuinka leipäni olen tehnyt ja tottakai valmiita ohjeita täytyy vähän muokata omaksi. Nyt pitää ihan itseäkin varten kirjoittaa oma ohje ylös.

Tällä viikolla tein suunnilleen näin:

Ensin raski:
1-1,5dl juuri
4dl ruisjauho
4dl käden lämpöistä vettä

Puuhaarukalla sekoitellaan ja kansi päälle. Nostatus 12-24h. Meillä taikinan nostatuspaikka on pöydällä ilmalämpöpumpun edessä, siinä on ehkä tasaisin lämpö. Pari kertaa kurkkaan mitä kannen alla tapahtuu ja sekoittelen. Nykyään mun juuri alkaa jo olla niin voimissaan, että se alkaa kuplimaan oikein kunnolla.

Sitten taikinan tekoon :
1tl suolaa
1dl vettä
n.5dl ruisjauhoja
1,5dl vehnäjauhoja

Tässä vaiheessa otetaan talteen n. desin verran taikinaa juureksi, jossain sanottiin, että juuri otetaan talteen ennen suolan lisäystä. Oma juureni säilytetään jääkaapissa lasipurkissa. Juuri säilyy sellaisenaan noin viikon ja jos ei tule joka viikko leivottua leipää, juurta voi "ruokkia" ruokalusikallisella vettä ja ruisjauhoa.

Taikinaa vaivataan kunnolla kulhossa, sen pintaan painellaan sormella risti ja sen annetaan nousta niin kauan että risti häviää (yleensä unohdan kulhon 1-2 tunniksi pöydälle, mikä on just hyvä).

Sitten leivotaan leipä ja tökitään vähän haarukalla, ettei pinta repeile pahasti kohotessa ja paistuessa.
Ja taas annetaan nousta 1-2h liinan alla.
Meillä ei ole leivinuunia, joten ainakin sähköuunia käytettäessä leivästä kannattaa tehdä aika korkea, sillä se leviää uunissa.

Lopulta päästään paistohommiin, 200 astetta  45min-1h. Jossain ohjeessa leipä laitettiin 250 asteiseen uuniin ja lämpö laskettin heti 175-200 asteeseen.

Sain leivän juuri valmiiksi. Tämä otetaan mukaan kun lähdetään viikonlopuksi mökille.

******

Ja vielä tähän loppuun kuvia kevään kukkasista, sillä pihallahan tämäkin viikko on mennyt kesän tuloa ihmetellessä.

Olisikohan kevättähtiä nuo siniset. Haravoinnin jälkeen ne oikein räjähtivät kukkimaan ruusupensaikon reunaan.
Ja ensimmäinen kevätesikko. Nurmikon esikkoalue on laajentunut paljon viimekeväästä.

Puushow

Sitä saa mitä tilaa, tällä kertaa tilattiin puuta. Ja sitähän me sitten saatiin.

Onneksi moottorisahan käytössä on vielä uutuudenviehätystä ja saatiin naapurilta klapikone lainaan, eiköhän nuo tuosta katoa tuonne liiterin puolelle. Jukka pätki puut parissa päivässä ja ensimmäiset pari mottia klapeja on jo pinottuna liiterissä.

Viikonloppuna tuli myös tehtyä eräänlainen urotyö. Tontin rajalla on ruusu- ja syreenipensaikko, jota ei ole moneen moneen vuoteen hoidettu, ruusupensaiden vieressä on vielä iso vaahtera, jonka lehtiä pensaiden alla oli paksu kerros. Onnistuimme haravoimaan suurimman osan lehdistä pois, toivottavasti ruusut arvostaa sitä.

Lehtien alta löytyi mm. pari pullonkorkkia, hajonneita kukkaruukkuja, lasinsirpaleita, wanha pistorasian kansi ja reumavoidetuubi. Kaikenlaista voi vanhan talon pihasta löytää. Aika kaljuksi tuo maa jäi, jännä nähdä mitä siihen lopulta kasvaa. Nokkosta varmaan, kun on meidän pihasta kysymys.

Sunnuntain viimeinen pihahomma oli kasvimaakehikon tekeminen. Aloitetaan tällaisella n. metri x metri laatikolla, laatikoitahan saa tehtyä lisää jos oikein innostuu kasvimaata hoitamaan.

Multaa on tänä keväänä kulunut jo 400litraa. Tuohon kasvimaahan pari 40 litran säkkiä ja vappuna perustettuun kukkapenkkiin loput. Penkin vieressä on aika kuivan näköinen kataja, millähän sitäkin elvyttäisi...
Uusi kukkapenkki on yläpihalla, tien vieressä, missä kulkee paljon lenkkeilijöitä. Eräänlainen edustus-kukkapenkki tästä olisi siis tarkoitus saada aikaiseksi. Kukat vaan on vielä keittiön ikkunalla odottamassa, että kevät etenee ja ne voi istuttaa.

Vappu vanhassa talossa

Tänä vuonna vappuaattona oli sen verran kylmää, harmaata ja tuulista, että me vietimme sitä lähinnä sisätiloissa. Nautimme vapaaillasta: syötiin hyvin, saunottiin ja nähtiin kavereita myöhemmin illalla.

Ruokalistalla oli suunnitelmista poiketen savustettua haukea.
Naapurin isäntä yllätti meidät edellisenä päivänä tuomalla meille kaksi haukea, ihan elävää sellaista. Entisillä kaupunkilaisilla meinasi mennä sormi suuhun  kalan kanssa, mutta onneksi äitini oli joskus viisaudessaan antanut joululahjaksi ruutukokki-keittokirjan, missä oli kalan perkauskin opetettu ihan kuvien kanssa.
Saatiin me siitä kalasta pari fileetäkin aikaiseksi. Ja ei-niin-onnistuneista fileepaloista tehdään tänään kalasoppaa. (Täytyy tänä kesänä pyytää joku osaava pitämään kalanperkauksen oppitunti, jos tuo naapuri innostuu enemmänkin meille kalaa tuomaan.)

Vappupäivä kului auringosta nautiskellessa ja  pihahommia tehden. Vaihdettiin transitiin kesärenkaat, jatkettiin kellarin ikkunan putsausta; sain sen ainoan ehjän lasin ehjänä irti, jee.
Ja grillattiin makkaraa, moni muukin taisi toukokuun ensimmäistä päivää viettää grillin ääressä.

Kaivoin entisen angervopensaan reunalle kukkapenkin. Onhan tuo ehkä vähän tyhmä paikka, kun tulevaisuudessa saan luultavasti olla kitkemässä niitä angervonversoja sieltä penkistä, mutta olkoon se sitten itselleni opetus.  Ja muistetaan vuorata seuraava kukkapenkki juurieste-kankaalla.