Isä irti: ulko-ovi

Keinumaratonin jälkeisenä sunnuntaina yritimme saada Jukan isän pitämään vapaapäivää, se tosin onnistuu vain niin, että isä istutettiin autoon ja vietiin katsomaan nähtävyyksiä.
Ajelimme siis Fiskarsin kautta Raaseporin linnaa katsomaan.

 

Meillä kävi tuuri ja osuimme linnalle vähän ennen opastetun kierroksen alkua. Opas oli aivan ihana.
Olemme ennenkin käyneet omin päin linnaa ihmettelemässä, mutta oppaan kanssa oppii aina uutta.

Ihan koko päivää isä ei kuitenkaan osannut vapaata pitää, joten illalla jo vuoden paikalleen asennusta odottanut murtorauta tuli vihdoin kiinnitettyä oveen.

Ulko-ovemme on muutenkin tähän asti herättänyt kaikissa vieraissamme ihmetystä. Sinänsä tuo on ihan toimiva ovi, se on ihan tiivis ja pitää hyvin lämmön sisällä, vähän vaan nuo rälläkän jäljet ehkä pistivät silmään. Olen varmaan kertonutkin, että talomme edellinen isäntä oli kerran lukinnut itsensä ulos ja päästänyt sitten itsensä sisälle rälläkän avulla. Lukko ja kahva ovat kyllä sellaisen käsittelyn jälkeen entiset, eli ostaessamme talon ovessa oli riippulukko ja kolhiutunut kahva jäi käteen. Ehkäpä uuden lukkorungon, lukon ja kahvan hinnalla olisi aikanaan saanut ammattilaisen avaamaan oven.

Kitti ja kolme kerrosta maalia tekee kyllä ihmeitä (itse asiassa jo pelkkä pesu teki siitä paljon siistimmän). Koska ovi on moderni tehdasovi, maalasimme sen Tikkurilan Teho-ikkunamaalilla. Maalaaminen on halpa (maalipänikkä maksoi 20€) ja loppujen lopuksi suhteellisen vähän vaivaa vaativa keino jatkaa ovemme ikää vuosia. Maali oli helppoa maalattavaa, se on aika paksua, joten se ei valu pensselistä käsille ja pensselin jäljet tasoittuvat hyvin kuivuessaan.

Tuon teho-maalin kuivumisaika on aika pitkä, ohjeen mukaan 5h kuluttua se on pölykuiva ja 24h kuluttua uudelleen maalattava, joten kun kyseessä on talon ainut ulko-ovi, piti siitä maalausvaiheessa kulkea varovasti. Ötököitä viimeiseen maalikerrokseen tarttui vain pari. Lopullisesti maali kuivuu ja kovettuu kuukaudessa, eli meillä on vielä paljon aikaa saada maaliin jälkiä.

Ovi on nyt ihan ok, omaan silmään näkyy tietty kaikki pienet virheet maalipinnassa. Tuo kohokuvio toi oman lisähaasteen maalaamiseen, kun piti olla tarkkana, ettei kulmiin tullut valumajälkiä. Ovenpielessä on vielä jälkiä rälläkästä ja muutenkin nuo valkoiset vuorilaudat on ihan täynnä mustia pisteitä (hometta ja likaa, mikä on kai ihan normaalia), sekin korjaantuu kunhan maalataan talo muutenkin.

Varoitus! Isä irti! Piilottakaa työkalut!

Tietokone tuli lopulta kuntoon, mutta eipä tässä ole sen jälkeen kerennyt sitä vertaa alas istumaan, että olisi kuulumisia saanut päivitettyä.

Jukan isä tuli kylään ja toiminnan miehenä päätti ilmeisesti remontoida talomme kerralla valmiiksi. Jukan kanssa olemme lähinnä yrittäneet pysyä perässä, toimia kuljettajana ja pitää ruokahuollon kunnossa.

Alunperin "tilasimme" isältä  vain pihakeinun. Ajatuksena oli, että siinä riittää viikon visiitille ihan riittävästi hommaa. Mutta mitä vielä, keinu valmstui vuorokaudessa.

Perjantaina miehet kävivät noutamassa tarvittavat puutavarat.

Puutavaran virallinen tarkastaja.

Sirkkeli lauloi ja sahanpurua syntyi ihan ennätysvauhtia. Illalla keinun kehikko oli jo paikallaan ja penkkien puut oli sahattu mittaansa.

Lauantai aamulla me vielä istuimme Jukan kanssa kaikessa rauhassa aamupalalla, kun pihalta alkoi jo kuulua vasarointia.

Työmies itse teossa.

  Ja lounasaikaan päästiinkin jo testaamaan kuinka se toimii. Ja hyvin toimiikin.

Uusin lempipaikkani pihalla. Oma keinu tammen juurella.