lauantai 19. lokakuuta 2013

Viinimarjakokeilu

"Hyötypuutarhassamme" on useampi viinimarjapensas ja niissä on jopa oikein hyvän makuisia marjoja, mutta Jukka on niin kova juomaan mehua, että ainakaan viime syksyn sato ei riittänyt alkuunkaan koko talveksi. Vanhojen marjapensaiden luona on myös paljon tilaa, eli enemmänkin pensaita tuonne mahtuisi.

Helpointahan olisi ollut käydä hakemassa taimitarhalta pari tainta, mutta miksi tehdä asioita helposti? Halusin kokeilla viinimarjojen lisäämistä noista omista vanhoista pensaista. Mustaviinimarjathan juurtuvat miltei liian helposti, kun maahan osuvat oksat juurtuvat ihan itsestään. Punaiset viinimarjat eivät ole ihan yhtä helppoja, mutta taivuttamalla oksa maahan vaikkapa kiven avulla niidenkin pitäisi kyllä juurtua. Googlettamalla  löytyi monenlaisia keskusteluita aiheesta ja niiden perusteella päädyin omaan versioon punaviinimarjan lisäyksen kokeilussa.

Leikkasin keväällä parhaista marjapensaastamme uusia versoja ja tökkäsin ne kukkaruukkuihin. Leikkasin vielä versoista latvan pois niin että jäljelle jäi vain pari lehteä. Sitten pidettiin vaan huolta, että multa pysyy kosteana ja toivotaan parasta että nuo versot pysyvät hengissä ja kasvattavat juuret. Ruukussa taimenalut pysyvät suojassa innokkaan isännän trimmeriltä paremmin kuin jos versot olisi tökännyt suoraan maahan tai taivutettu pensaan viereen.
Olin ihan yllättynyt, että kaikki kolme versoa säilyivät hengissä. Heinäkuun puolivälissä nuo olivat ilmeisesti juurtuneet riittävästi, sillä kaksi alkoi kasvattaa uusia lehtiä. Kolmas hieman kärsi käsittelyssä, kun pudotin sen alkukesästä, jolloin kasvi jäi yksilehtiseksi, eikä tähän tullut uusia lehtiä ja lopulta joku tuholainen kävi sen ainokaisen lehdenkin syömässä. Kaksi kolmesta kuitenkin selvisi, ihan hyvin mielestäni.
Elokuun lopussa kaivoimme suuret kuopat pienille taimille. Istutusohjeissa viinimarja tarvitsee n.puoli metriä leveän ja syvän kuopan. Maaperän tulisi olla multavaa ja kosteuden säilyttävää, eli tuo entinen pellonpohja on ihan sopivaa. Maata ei siis vaihdettu, myllättiin vaan, että pensas saa helpommon kasvatettua juuret laajemmalle alueelle. Lisäsin kuoppaan myös kanankakkaa, mutta en ihan taimen viereen, ettei se näin syksyllä saa liikaa ravinteita, mutta kunhan juuret kasvavat ne saavat sieltä lisää intoa kasvaa. Taimen ympärille paljaan mullan päälle laitettiin sanomalehtiä ja oksahaketta, ettei nuoren pensaan tarvitse taistella tilasta nokkosten ja muiden rikkaruohojen kanssa.

Minitainten viereen tökkäsin vielä oksat pystyyn merkiksi, ettei tule vahingossa käveltyä niiden päälle.

Nähtäväksi jää kuinka tässä käy. Mielenkiinnolla odotan, kuinka monta vuotta kuluu, ennen kuin pensaisiin tulee marjoja. Raporttia seuraa sitten kun raportoitavaa on. Ensin tietysti jännitetään kuinka nuo pärjäävät talven yli.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ruska-aika

Viime viikonloppuna keräsimme viimeiset omenat omenapuista, joiden lehdet olivat vielä ihan vihreät, kuluneen viikon aikana ne ovat muuttuneet upeisiin syksyn sävyihin. (klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi)
Tässä kuvassa pihakeinun vieressä oleva tammi näyttää paljon suuremmalta, kuin miltä se vieressä istuskellessa tuntuu.

Ja loppuun vielä pari kuvaa, kun tyyppitalon kissa esittelee Jukan isän tekemiä tikkaita. Niiden päällä on hyvä istua vahtimassa takapihaa.