Talviunilta heräilyä ja puutarhaunelmia

Tyyppitalon kissakin on talviunilla.

Tyyppitalokin näköjään vaipui talviunille lokakuun jälkeen. Näin helmikuun koitettua alkaa kuitenkin jo näkyä ainakin omistajissa keväänmerkkejä. Vaikka kaikki on vielä lumen peitossa ja pakkanen paukkuu, alkaa pihatyöt jo olla talon emännällä mielessä.

Pihatöiden suunnittelu näin talvella on mukavaa. Kirjastosta löytyi pino puutarhakirjoja opiskeltavaksi. Takassa palaa tuli, selaillaan kirjoja, juodaan vähän äidin tekemää kotiviiniä ja fantasioidaan täydellisestä pihasta. Noviisilla on paljon opittavaa ja vuosikymmenen hoidotta ollut pihassa riittää tekemistä vuosiksi eteenpäin.

Viime keväänä keskityimme lähinnä syreenipensaiden ja viinimarjapensaiden uudistamiseen sekä omenapuiden leikkaamiseen. Tänä keväänä omenapuita täytyy keväällä leikata rohkeasti lisää. Täytyy myös keksiä kuinka pääsee käsiksi ylimpiin oksiin, pelkät A-tikkaat ei riitä. Ruusujen hoidon saloihin pitää tutustua. Viime keväänä niistä leikattiin kuolleita oksia pois mutta muuten ne jäivät ilman hoitoa.
Kukkapenkeistä pihalla ei ollut ennen tietoakaan, viime kesänä yhtä aloittelin ja pitäisi siis päättää millaisia kukkia siihen halutaan lisää.

Onneksi itseään voi aina lohduttaa sillä, että piha ei koskaan tulekaan valmiiksi, aina on jotain kesken.
Ja vieläkin mieltä lämmittää ohi kulkeneen lenkkeilijän kommentti, että piha näyttää nyt paremmalta kuin vuosikausiin. Vaikka viime kesänä emme oikeastaan paljon muuta näkyvää olleet tehneet kuin leikkasimme pensaista huonot oksat pois ja ajoimme säännöllisesti nurmikon.

Ruokahuone - tapetit paikalleen

Kaiken repimisen ja jäljelle jääneiden tapettien hiomisen jälkeen oli aika siivota hyvin ja alkaa asentamaan uusia pinkopahveja ja tapetteja seiniin.

Yleisin kommentti mun pinkopahvisuunnitelmiin vähän joka suunnalta on ollut ihmetys, että miksemme vaan laita kipsilevyjä seiniin, kun se on paljon helpompaa. Vessan seinien levyttämiskokemuksen jälkeen väittäisin, että vinojen ja epätasaisten seinien levyttäminen ei välttämättä ole ihan helpointa hommaa sekään. Levyjen ruuvaaminen paikalleen on yllättävän raskasta hommaa ja kipsilevyjen saumat pitää kuitenkin tasoitta ja hioa, kun taas pinkopahvien saumoille riittää ohennus ja huolellinen liimaus asennusvaiheessa.
Lisäksi minulle tärkeää on yrittää säilyttää talossa tietynlaisen vanhan talon tunnelma. Kipsilevy on kovaa, kun taas huokolevy- ja pinkopahviseinät tekevät pehmeämmän tunnelman, akustiikkakin on ihan erilainen.

Minä pidin siis pääni ja ei muuta kun pinkopahvit sisäseinille. 
Hieman pitkiksi leikatut pahvit kostutettiin suihkepullolla ja käärittiin muoviin odottelemaan yön yli. Kosteuden tasoittuessa oli hyvin aikaa harjoitella pinkopahvin reunojen ohentamista repimällä, tätä tarvittiin ovien kohdalla saumoissa.
Ja kun ei ole aiempaa kokemusta pinkopahvin asentamisessa (eikä ole kellään tutullakaan), jännitti aika kovin kuinka nuo seinille asettuvat, eli oliko kuitenkin vähän liikaa tai liian vähän kostutettu. Lopputulos oli kuitenkin ihan hyvin onnistunut, seuraavana päivänä kaikki pussituset oli hävinneet ja pahvi tasoittunut todella hyvin. 

Pinkopahvit kostumassa.

Pinkopahvit seinissä, aika monta naulaa sai nakuttaa.

Huoneen kahdella ulkoseinällä on huokolevyt. Näille seinille tapetoitiin aluksi makulatuuritapetit, joiden pitäisi tasoittaa levyissä olevat pienet epätasaisuudet ja peittää vanhojen tapettien jämät. Huokolevyjen saumojen kohdalle makulatuurin alle laitettiin kuittipaperisuikaleet, ettei levyjen eläminen riko tapettia.

Makulatuurit huokolevyseinissä. Ikkunanpesussa mukana avustaja.

Kun huoneen kaikki seinät oli pinkopahvien ja makulatuurien ansiosta tasaisen valkoiset, se näytti todella paljon suuremmalta ja valoisammalta kuin ennen. Ja vaaleaksi huone jäikin, sillä uusi tapetti on hyvin vaaleapohjainen.
Tässä remontissa uusien tapettien valinta oli kaikkein helpoin vaihe. Tapetit ovat Toijalalaisen Pihlgren ja Ritolan mallistoa: Ritva Kronlundin Niittyleinikki.

Ja lopulta tapetit seinissä.

Niittyleinikki.

Seuraavana onkin iso ongelma: pitäisi valita ikkuna-, ovi- ja jalkalistat.

Ruokahuone - siitähän se ajatus sitten lähti

Ruokahuone oli ankea. Sinne ei koskaan paista aurinko. Siellä oli likaisen väriset irtoilevat tapetit ja kupruilevat seinät. Oven vierestä puuttui kissan kokoinen pala pinkopahvia, vaakalaudoitus näkyi ja sahanpurut varisivat sieltä joskus lattialle.
Ruokahuoneen pintojen uusiminen ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä suunnitelmissa, sillä kaikki talon huoneet ovat aikalailla samassa kunnossa.

Kaikki alkoi siitä, kun Jukka tuli kotiin onnellisena uuden ilmalämpöpumpun omistajana.

Todettiin, että pumpun paikka on ruokahuoneen seinällä, mistä se toivottavasti puhaltaa lämpöä myös olohuoneeseen.
Todettiin, että on helpompi tapetoida ruokahuoneen seinät ennen pumpun asennusta paikalleen. Jukka ajattelin tämän olevan parin päivän homma, minä epäilin ruokahuoneen kalusteiden lojuvan keskellä olohuonetta ja keittiötä pahimmassa tapauksessa vielä kuukauden päästäkin.
Revittiin pois päälimmäisiä vinyylitapetteja, jolloin todettiin että niidenkin alla on jotkin liukaspintaiset tapetit.
Revittiin niitä pois ja huomattiin, että alimman tapettikerroksen päälle on maalattu ja siksi päällä olevat tapetit eivät ole ihan täydellisesti paikallaan pysyneet.
Lisäksi kahdella seinällä olevat pahvilevyt oli koottu palapelityylillä, mikä näkyi neljän tapettikerroksenkin läpi, joten näille seinille joutuu laittamaan uudet pinkopahvit.

Lopputulos: olemme koko viime viikon repineet tapetteja irti huokolevyseinistä ja irrottaneet vanhoja pahvilevyjä ja pinkopahveja ja tehneet pohjustustyötä, että joskus tällä viikolla saisimme tapetit seinälle ja pääsisimme siihen pääasiaan, eli pumpun asennukseen.

Ruokahuoneen tunnelmaa aloitustilanteessa. Tapettien irroitus on juuri aloitettu.

Tämä oli ruokahuoneen seinillä päälimmäinen tapetti. Tämä oli niin tiukassa, ettei seuraavana alla olevaa tapettia saatu näkyviin.

Ruokahuoneen ja olohuoneen välisessä seinässä oli paksut pahvilevyt, jotka oli naulattu palasista ilman minkäänlaisa reunaohennuksia, neljän tapettikerroksenkin läpi nuo saumat näkyivät.

Kukkatapetti oli jossain vaiheessa ikkunaseinällä ja olohuoneen puoleisella seinällä.

Samaan aikaa toisella ulkoseinällä ja keittiön puoleisella seinällä oli tämä tapetti.

Huoneen alkuperäinen tapetti ja komea vihreä jolla koko huone oli myöhemmin maalattu.

 

Maustetta elämään

Käväistiin pari viikkoa sitten äitini kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa.

"Perinteisten" laiva- ja tallinnaostosten lisäksi löytyi Kaubamajasta Peugeotin pippuri- ja suolamylly.
Jukka ei muuta merkkiä olisi hyväksynytkään, Peugeot on kuulemma paras. Kaubamajan hinnalla sai molemmat myllyt yhden suomihintaisen myllyn hinnalla, joten eipä niitä voinut kauppaan jättää.

Tänään tulee puoli vuotta täyteen kauppasopimuksen allekirjoituksesta, joten pidetään näitä lahjana itsellemme sen kunniaksi.

Kesälomalöytöjä

Kesäloman aikana löytyi uusia vanhoja asukkaita talon seinille.

Tämä ilmapuntari on ollut kotonani niin kauan kuin muistan ja itseasiassa niin kauan kuin isäni muistaa, sillä se on ilmeisesti isäni vanhempien häälahja. Nyt se sai siis muuttaa keltaiseen taloon asumaan ja kertomaan säästä meillekin.

Perintömittari.

Toinenkin ihanainen olohuoneen asukas löytyi huuto.netistä, 50(?)-luvun Konnexa-merkkinen seinäkello. Se on suloisen pieni, mutta lyö kuin suurempi kello.
Entinen omistaja oli perinyt sen isoäidiltään. Ilmeisesti hän on ihastellut kelloa jo lapsena, sillä kellon takalevystä löytyy hänen nimensä lapsen käsialalla raaputettuna.

Konnexa.

Muisto kellon dellisestä omistajasta.

Puutarhan kesä

Keltainen talo onkin viettänyt kunnon kesäloman.

Aina kun vesisade hellittää on tiedossa jotain ulkotöitä, jos ei muuta niin ruohonleikkuuta. Kaikki pihan vähäiset kukkasetkin meinaavat jäädä nokkosten peittoon.

Nurmikko rehottaa parin viikon kesälomareissun jälkeen.

Seuraava pihan ikuisuusprojekti on kallion putsaus.
Aloitin pari päivää sitten ja totesin, että homma kuullostaa paljon helpommalta kuin se oikeasti on. Pelkästään paljaalta alueelta haravoin sammalta kottikärryllisen verran ja kun oikeasti alettiin maata kaivamaan, neljä kottikärryllisen kantamisen jälkeen oli esillä reilu neliön verran paljasta kalliota.

Kallion puhdistusoperaatio alkutekijöissään.

Kaikenlainen kaivelu vanhan talon pihalla voi olla aika jännittävää, koskaan ei voi tietää mitä voi löytyä. Tähän mennessä puutarhavajan vierestä kaivaessani on löytynyt maahan hautautuneena entisiä tiiliä, vanhoja rautanauloja ja luita. Yksi sipulikasvin sipulikin löytyi, sen hautasin takaisin kukkapenkin päähän ja toivon että ensi kesänä siitä kasvaa jotain hienoa.

Kesä tulee kukkien

Onpas kuukausi livahtanut nopeasti.
Kesä alkaa olla käsillä, olemme jo saaneet ajaa nurmikonkin pari kertaa, tänään olisi taas sitä hommaa tiedossa.

Viime viikolla  omenapuut alkoivat kukkiman. Jopa pihan reunimmainenkin yritää, vaikka on jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksa edes kasvattaa lehtiä.

Vielä on yritystä

Pienet orvokit

Tällä viikolla projektina on huussin suoristus, olihan tuo jo aika vinossa. Katsotaan mitä siitä tulee. Toivottavasti se pysyy kasassa nostamisesta huolimatta.

Huussi luonnontilassa.