Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tavarataivas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tavarataivas. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ostettiin kun halvalla saatiin

Joulun jälkeen kävimme alennusmyyntien sijasta kirpparikierroksella. Salossa on pari aika isoa kirppistä, joten niitä kiertäessä saa helposti kulumaan koko päivän.

Olen jostain saanut päähäni, että joulun aikaan on ihan turhaa käydä kirpparilla, kun kaikilla on joulukiireitä ja  pöydät ammottaa tyhjyyttään. Vaan nyt sain todeta olevani väärässä. Toki siellä oli huomattavasti väljempää kuin normaalisti, mutta ehkäpä sekin on vain hyvä, niin aarteet ei huku tavarapaljouden keskelle.

Hienoin löytö oli Slev/Arabia sähkölämmitin ja kun hintakin oli ainoastaan 10€, tätä ei mitenkään voinut jättää ostamatta. Kuoressa oleva Arabian leima on ollut käytössä 1964-1971, eli kyseinen yksilö on valmistettu luultavasti 60-luvulla. Tämän lämmittimen malli on kyllä vanhempi, sillä olen nähnyt näitä myynnissä myös Arabian piippuleimalla, eli ne ovat siis valmistettu 1932-1949 välillä.
Äiti oli mukana ja tuhahteli jotain turhuuksista, mutta kun tuossa muotoilussa on jotain niin kaunista.
Tämä yksilö on ihan hyvässä kunnossa; posliinissa on pari pientä kohua alareunassa ja pieniä maaliroiskeitakin siinä on, en ole vielä saanut kaikkia putsattua. Sähköjohto siitä puuttui, mutta myöhemmin samalla kirppiksellä tuli vastaan parilla eurolla vanha espresso-keitin, jonka johto oli sopiva (Jukalle on "sähkömiehenä" tärkeää että sähkölaitteet myös toimii). Pölyn poiston lisäksi riitti että kytki johdon seinään, muuta huoltoa se ei tarvinnutkaan. Laite lämpenee nopeasti ja kuoren varoituksen mukaan jopa 125 asteiseksi. Ei tämä päivittäiseen käyttöön tule, mutta jos sattuu tulemaan 30 asteen pakkaset, voihan sitä siinä vaiheessa valvotusti käyttää lisälämpöä tuomaan.
Seuraavana löyi omaa  lapsuuden nostalgiaa: 5kpl lasisia jälkkärikulhoja. Näitä meillä oli lapsena käytössä, kuulemma yksi on vielä ehjä ja äiti lupasi senkin minulle lahjoittaa. Vastahan meillä on kaksi "sarjaa" kuppeja saatu särjettyä. Alunperin oli Iittalan lasikuppeja, mutta ne halkeili yksitellen astianpesukoneessa. Siinä vaiheessa kun niitä oli enää yksi jäljellä, ostin tilalle Ikean lasikuppeja, mutta niistäkin olen onnistunut useamman särkemään (laattalattia on armoton, tiskikoneessa ei ole haljennut yksikään).

Ja se perinteinen  kirppariostoshan on tietysti Muurlan lasin vesikarahvi. Tällä kertaa äiti osti sellaisen itselleen.
Aiemmalla kirppiskierroksella ostin kaksi pulloon sopivaa kynttelikköä. Joku näiden muotoilussa vähän häiritsee, tai kenties tyhjän viinipullon käyttäminen sisustuselementtinä on se häiritsevä juttu. Mutta kun maksoivat vain 50snt/kpl, niin ostin kuitenkin, eiköhän ne paikkansa löydä. Kuvassa vain toinen, sillä meillä oli ilmeisesti niin kuiva joulu ja uudenvuodenaika, että ei vielä ole kuin yksi tyhjä viinipullo.

PS. Tänään on koko päivän satanut lunta eli kohta saan ottaa joululahjani käyttöön!

Muutin vähän blogin ulkonäköä näin uuden vuoden kunniaksi ja vaihtelun vuoksi. Ja koska joka koneella mm. värit on aina yksilöllisiä, toivon että tuo omalla koneella mukavan vihreä otsikon taustan sävy näkyy myös muilla suunnilleen samanlaisena.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Yhden romu on toisen aarre

Tässä vähän aurinkoisia kuvia kesältä näin syksyn harmauteen.

Pyysin enolta synttärilahjaksi rautaromua. Enon metalliromukasassa nimittäin lojui vanha puhkiruostunut maitotonkka. Ja sitä minä himoitsin itselleni.

Sain hiukan hölmistyneen katseen ja luvan viedä mukanani niin paljon romua kuin vain haluan. No sehän kelpaa. Aloitin tuosta tonkasta, katsotaan ensi keväänä, kun kaikki ei vielä ole nokkosten peitossa, että löytyykö sieltä muutakin "pelastettavaa". Esimerkiksi vanhasta karsinan portistahan saattaisi saada köynnöskukalle paikan kukkapenkin taustalle.

Tonkka pääsi näin aluksi keväällä perustetun kukkapenkin reunaan. Tuossa kukkapenkissä ei tänä kesänä kukkinut muuta kuin päivänkakkaroita astereita, kun kaikki penkin kasvit on keväällä kasvatettu siemenestä, ja moni kukkii vasta toisena vuonna.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Valoa pullossa



Mies tuunasi meille valaisimen. Jukka halusi tehdä pullosta lampun heti kun oli sen nähnyt. Ideahan on suoraan Eero Aarnion Bottle of Light - valaisimesta.
Pullo on löydetty sairaalan poistettujen tavaroiden seasta, lampun kanta ja johto saatiin kirpparilta löytyneestä ikea valaisimesta. (Täytyy kyllä sanoa, että 6€ kulahtaneesta ikeavalaisimesta sellaisenaan oli mielestäni vähän liikaa, mutta kun se oli täydellinen tähän projektiin, niin hinta oli meille sopiva).

 Löytyi sieltä kirpparilta sen ikeavalaisimen lisäksi pari lasipulloakin.

Minulla on tällainen vähän omituinen keräilyharrastus, ostan näitä muurlan lasin karahvipulloja kirpparilta jos ne maksavat alle kympin. Niitä täällä Salossa kirppareilla riittää, sillä jokunen vuosi siten Nokia antoi työntekijöilleen joululahjapaketit, jossa oli tällainen pullo. Yksi meillä oli jo omasta takaa ja tähän mennessä niitä on kertynyt viisi lisää. Tämänkertaiset maksoivat 5€/kpl.

Muurlan lasin nettisivuilta en tätä tuotetta löytänyt, mutta muistelisin, että karahvin on suunnitellut Ristomatti Ratia. Nyt saa joulupöytään yhteen pulloon vettä, toiseen maitoa, yhteen kotikaljaa ja vielä punaviinillekin oma pullo ja pari voi vielä paketoida lahjaksi.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Rigonda Bolshoi Stereo Multiplex

Jukka on jo pitkään haaveillut vanhan, aidon ja heinon putkiradion omistamisesta.
Vähän aikaa sitten hänelle tarjoutui tilaisuus ostaa kunnostettu Rigonda Bolshoi-radio. Näitä on valmistettu Latviassa 70- luvulla, made in USSR lukee takalevyssä.
Paikka hänelle löytyi ruokahuoneen muurin vierestä, se nurkka on ollutkin hieman tyhjä.








Kaiuttimille tartteis ehkä tehdä jotain, ne ovat toimineet kukkapylväinä ja ovat vähän saaneet kosteusvaurioita. Alareunasta revenneen kankaankin voisi vaihtaa.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Älä koskaan heitä mitään pois

Mitään ei koskaan kannata heittää pois, sillä sitä pois heitettyä tavaraa voi kuitenkin joskus tarvita.

Meillä oli aikanaan parvekkeella nätit kynttilälyhdyt, mutta varomisesta huolimatta kissa onnistui molemmat tiputtamaan niin, että lasi särkyi. Niinpä metallisia lyhtyjä säilytettiin parvekkeella laatikossa, jos jostain sattuisi löytymään oikean kokoiset lasilieriöt lyhtyjen sisälle tai jos niille löytyisi muuta käyttöä.
Näitä ei näköjään tullut hävitettyä edes muuton vuoksi, se parvekelaatikko vain kannettiin uuteen osoitteeseen, kukaan ei edes katsonut mitä laatikon sisällä oli.

Mitä siis voi tehdä metallisesta lyhdyn kehikosta?

Syksyllä se lopulta välähti. Totta kai omalla pihalla täytyy olla lintulauta ja nuo lyhdyt olivat juuri oikean kokoisia, että niistä saa askarreltua lintujenruokinta-automaatin. Tarvitaan vain sopivan kokoinen muovipullo, meiltä sattui löytymään suolaliuospullo, jyvien säiliöksi. Toiseen lyhtyyn tehdään metalliverkosta tai metallilangasta kiertäen putki, johon saa laitettua talipalloja.
Kissakin tykkää lintupaistin mahdollisuudesta. Pihalla pitääkin päivystää niin paljon kuin vaan tassut talvea kestää. Välillä voi vahtelun vuoksi mennä naapurin pihalle katsomaan olisiko siellä pulskempia tipuja lintulaudalla.
Saalistusonni on tosin ollut hieman heikonlainen, sillä täällä linnut tietää pysyä poissa kissojen ulottuvilta.

tiistai 21. elokuuta 2012

Maustetta elämään

Käväistiin pari viikkoa sitten äitini kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa.

"Perinteisten" laiva- ja tallinnaostosten lisäksi löytyi Kaubamajasta Peugeotin pippuri- ja suolamylly.
Jukka ei muuta merkkiä olisi hyväksynytkään, Peugeot on kuulemma paras. Kaubamajan hinnalla sai molemmat myllyt yhden suomihintaisen myllyn hinnalla, joten eipä niitä voinut kauppaan jättää.

Tänään tulee puoli vuotta täyteen kauppasopimuksen allekirjoituksesta, joten pidetään näitä lahjana itsellemme sen kunniaksi.


torstai 2. elokuuta 2012

Kesälomalöytöjä

Kesäloman aikana löytyi uusia vanhoja asukkaita talon seinille.

Tämä ilmapuntari on ollut kotonani niin kauan kuin muistan ja itseasiassa niin kauan kuin isäni muistaa, sillä se on ilmeisesti isäni vanhempien häälahja. Nyt se sai siis muuttaa keltaiseen taloon asumaan ja kertomaan säästä meillekin.

Perintömittari.
Toinenkin ihanainen olohuoneen asukas löytyi huuto.netistä, 50(?)-luvun Konnexa-merkkinen seinäkello. Se on suloisen pieni, mutta lyö kuin suurempi kello.
Entinen omistaja oli perinyt sen isoäidiltään. Ilmeisesti hän on ihastellut kelloa jo lapsena, sillä kellon takalevystä löytyy hänen nimensä lapsen käsialalla raaputettuna.

Konnexa.
Muisto kellon dellisestä omistajasta.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kotiutumista

Vähän maustetta elämään.
Kuukauden kestänyt muutto on lopulta ohi. Kahden päivän siivoamisen jälkeen perjantaina palautettiin kerrostaloasunnon avaimet. Nyt asutaan virallisesti maalla. 
Suunnilleen kaikki omaisuus on vielä pahvilaatikoissa. Tosin eipä ole niitä kaappejakaan jotka tavaroilla täyttäisi.

Tavaroita pakkaillessa löysin hyllyn perältä pari vuotta sitten kirpparilta ostamani suola- ja pippurisirottimet. Nämä aurinkoisen sirottimet pääsevät siis lopulta esille ja käyttöön.