Eteinen - seinän paikkaus

Vähän tarkemmin vielä noiden eteisen seinien paikkailusta.
Tästä kohti tämä remontti alkoi, kun vähän kurkistin repsottavan ensopahvinpalan taakse ja sehän tulikin irrotettua kokonaan.

Päädyttiin siis laittamaan tähän täysin uusi pinkopahvi. Kiinnityksessä käytettiin vähän sekatekniikkaa, se on liimattu yläreunasta ja oikeasta reunasta ja naulattu vasemmasta reunasta sekä alareunasta. Alla olevassa kuvassa liimattuihin reunoihin naulat on lyöty "puolipänniin", että reuna liimautuu paikoilleen Lisäksi pinkopahvi vielä vähän pussittaa, sillä se on vielä kosteaa.

Tuo oli siinä mielessä vähän hankala kohta, että siinä on kulma ja keittiön puolella seinää on kuitenkin vain n. 5cm. Siinä vaiheessa kun suunnittelin pinkopahvin asennusta, halusin peittää ainoastaan niin paljon ensopahvia kuin on pakko. Jälkiviisaana tuosta kulmasta olisi saanut paljon nätimmän kun olisi viiltänyt tuon kulman ensopahvin auki ja tehnyt koko kulman pinkopahvilla.

Muut suuremmat reiät ensopahvissa paikattiin kaapinoven ja keittiön oven välistä saadulla paikkapalalla.

Ohensin paikan reunoja takapuolelta samalla lailla kuin pinkopahvin reunaakin ohennetaan. Lisäksi hioin reunaa vielä hiomapaperillakin. Tämä oli helppoa, sillä pahvi on paksua ja sen pinnassa monta kerrosta maalia, eli ei tarvinnut olla kovin varovainen.

Halusin vielä varmistaa, että liimaus varmasti pysyy paikoillaan, joten viilsin paikkapalan muodon seinän pahviin ja irrotin vanhan maalin (siinä lähti kyllä kerros pahviakin mukana) ja karhensin pahvin pinnan.

 Liimaa ja taas naulat puolipänniin kuivumisen ajaksi.

Ja ei muuta kuin maalia päälle, näin pienessä kuvassa ei paikkaa meinaa huomatakkaan.

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy taas yksi pieni keskeneräisyys, oven pystylistassa on nimittäin laastia. Eikä noita listoja saa edes pois (että ne voisi vaihtaa tai putsata ja maalata), kun laatoitus on tehty kätevästi irroittamatta listoja, eli nyt ne listat on sitten lattian "sisällä". Ehkä vaan maalaan laastitkin valkoisella ja unohdan koko jutun.

Mutta takaisin ensopahvin paikkaukseen. Liinavaatekaapin taakse piiloutui suurin paikattava kohta. Esin naulattii entisen pahvin alareuna kiinni seinään.

Tässäkin poistin maalipintaa ja karhensin pahvia paikan alta.
Tein paikkapaloista suorakulmaisia, sillä paikan rajat näkyvät kuitenkin ja suorat rajat ovat selkeämpiä kuin epämääräiset läiskät.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurimmat paikkaukset (vanhat ja uudet). Kaapin oven oikealla puolella uusi pinkopahvi. Vasemmalla puolella ovea oleva alue on tehty useammasta osasta.

Valmiina tuota pinkopahvipaikkausta ei edes huomaa, kun huoneessa on erilaisia sileitä seiniä muutenkin. Tasainen väri antaa aika paljon anteeksi.

No tulihan se eteinenkin maalattua ajallaan

Eteinenkin valmistui ainakin seinien osalta aikataulussa, eli jouluksi. Jalkalistat saatiin paikoilleen maanantaina 23.12.
Laiska bloggaaja ei vaan saanut aikaiseksi otettua kuvia, kun oli jo joulun odotusta ilmassa (eli siivousta ja kokkausta) ja sen jälkeen kaikenlaisia muita kiireitä.

Siitä piti tulla harmaa, mutta niin kuin moni on sitä sanonut, se värilastun juuri oikea harmaa väri muuttuukin seinillä joksikin muuksi, varsinkin kun seinien entinen väri ei ole enää vertailukohteena. Meidän eteisestä tulikin siis sininen (tosin mun äidin silmään se on vihertävä harmaa, eli jokainen päättäköön itse. Tietty tietokoneella värit näyttää erilaiselta kuin luonnossa).

Uusi väri oikealla, vanha vasemmalla.

Maalivalinta voi nostaa tunnolliselle perinneremontoijalle näppylöitä, sillä se on Tikkurilan remontti-ässää ja sävy on Tikkurilan värilastujen Salaisuus (X438). Moderni akrylaattimaali valittiin tässä tapauksessa, sillä seinissä oli jo ennestään useampi kerros vanhaa lateksia/alkydimaalia/mitälie ja koska tilan läpi kuljetaan paljon maalin täytyy kestää kulutusta ja mahdollisesti puhdistustakin. Ensopahvin vuoksi haluttiin maali, joka peittää kerralla, sillä jokainen maalikerros tukkii pahvin kohokuviota. Puolihimmeä maali tuo ensopahvin pintakuvion näkyviin kauniisti. Toisaalta se tuo myös kaikki muutkin epätasaisuudet esiin; tuossa ensopahvissa on ainakin paljon kupruja, eikä vessan lastulevyseinäkään ihan siistein ole. Toisaalta seinissä on nyt juuri sopivasti hohdetta, mattamaali olisi saattanut tehdä väristä ja huoneesta tunkkaisemman. 

Maalaamiseen menikin useampi tunti kuin olin ajatellut, sillä päädyin maalaamaan ensopahvin pensselillä, minkä ainakin toivon korostavan pahvin kohokuviota (telalla levitetty maali tukkisi kuviota enemmän).

Luulisi, että tumma väri pienentää jo valmiiksi pientä tilaa, mutta huoneessa on seitsemän oviaukkoa, joissa yhtä lukuunottamatta on kaikissa valkoiset ovet, ne keventävät huomattavasti. En usko että mikään väri olisi tätä tilaa suurentanutkaan.

Edelleen on tässäkin tilassa tekemistä, ainakin olohuoneen ja portaiden ovi pitää maalata ja jostain pitäisi metsästää japaninpaperia, jolla voisi paikata katon pinkopahvin repeämän ja katto pitää sen jälkeen tietty maalata (kuulemma remointit pitäis tehdä ylhäältä alaspäin, mutta onhan se paljon jännempää yrittää suojata seiniä maaliroiskeilta kun maalaa kattoa).

Ja mitähän tuolle lattialle tekisi? Jännästi puolet huoneesta on laatoitettu tummalla laatalla ja puolet vaalealla keittiön laatalla. Ehkä senkin kohtalo joskus valaistuu.

Tässä vielä malliksi vessan kulma ennen ja jälkeen seinien maalauksen.

Ensopahvin paikkaamisesta lisää seuraavan kerran.

Jakorasioita putsaamassa

Eteinen etenee ja joulu lähestyy, ei paljoa kerkeä blogiakaan kirjoittamaan eteistä laittaessa ja joulua valmistellessa.

Eteisen vanhat posliiniset jakorasiat olivat paksun maalikerroksen peitossa. Eteinenhän on ollut alkuperäisen sammalenvihreän jälkeen tumman punainen, turkoosi ja viimeisimpänä hammastahnan värinen.

Onneksi ensimmäistä maalia ei ollut kansissa kuin pieni ohisutaisu, se vaati nimittäin kunnon rapsutusta irrotakseen tuosta posliinipinnastakin. Vanhat lateksimaalikerrokset puolestaan lähtevät melko helposti irti.

Tämän maalinpoistokeinon totesin hyväksi jo ruokahuoneen bakeliittista valokatkaisijaa putsaillessa. Käytän apuna niinkin voimakasta liuotinta kuin lämmin vesi. Viiden minuutin liotuksen jälken vanha maali irtoaa helposti venyvinä riekaleina, maalin rapsutuksessa olen käyttänyt ihan kynsiä ja hammastikkua pienimpiin rakosiin ja koloihin.

Tietty nuo piti jo heti laittaa paikoilleen, että niitä joutui seiniä maalatessa varomaan.

Eteisen remonttimietteitä

Suoritin eilen vähän arkeologisia kaivauksia eteisessä.

 Minun piti ihan vähän vaan kurkistaa tuonne eteisen repsottavan ensopahvin taakse, mutta  eihän se siihen sitten siihen jäänyt. Eteisen pintaremontointi on aiheuttanut päänvainaa, kun seinillä oleva ensopahvi on paikkapaikoin kärsinyt ja palojakin puuttuu, mutta haluttiin kuitenkin säilyttää sitä mahdollisimman paljon. Ja tuossa kaapinoven ja keittiön oviaukon välissä oli jo valmiiksi paikkapala jostain muualta revittyä ja huonokuntoista ensopahvia.

En ole vieläkään saanut ylipuhuttua itseäni siihen puolipaneliin. Alareunojen repeämät sillä olisi saanut peitettyä, mutta silloin juuri tuo kaapin ja keittiön oviaukon välinen ruma paikkaus olisi kuitenkin jäänyt näkyviin. No, sen olisi tietty voinut vaihtaa saunan oven vierestä irrotettuun ensopahvin palaan, mutta toisaalta en haluaisi tuhota enempää noita pahveja. Tilakin on aika pieni, joten vähän pelotti myös se, että panelointi pienentäisi sitä entisestään.

Viimeisin suunnitelmani on paikata tuo kaapinoven ja keittiön oviaukon välinen alue uudella pinkopahvilla ja ottaa sieltä alta vanhaa, alkuperiäistä ensopahvia, jolla paikkaan muiden seinien pienemmät reiät. Jääköön uusi paikkaus siis huomattavan erilaiseksi, alue ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kovin suurikaan.

Lopullinen ratkaisu nähdään sitten kun huone valmistuu. Ja toivottavasti valmistuu jouluun mennessä.

Ja millähän värillä nuo seinät sitten maalaa? Joku vaalea harmaan sävy on tämän hetken ajatus. Ongelma vaan on se, että värinhän pitäisi jotenkin sopia viereisten huoneiden väreihin, olohuoneessahan on P&R:n harmaa pikkurokokoo-tapetti kun taas keittiön tapetti on vaaleanpunainen.

Isä irti: Kaapin ovi

Jukan isän nikkaroinnit eivät rajoittuneet vain pihalle, yhden ovenkin hän teki ihan ohimennen.

Portaiden alla olevasta kaapista puuttui tänne muuttaessamme ovi, eikä vanhan talon oviaukkoon sopivaa tietenkään saa suoraan kaupasta. Olimme jemmanneet varastoon ison vanerilevyn, josta ovi oli tarkoitus nikkaroida sitten joskus, kun inspiraatio iskee. Nyt tuli sekin sitten valmiiksi. Eihän tuo sinänsä vaikea homma ole, tarvitaan vain kaksi oikean kokoista vanerilevyä ja rimoja väliin.
Ja minä pääsin taas maalaamaan.

Ala-aulan ilme muuttui todella paljon pelkästään tuon oven ansiosta, tuossa oviaukossa oli tähän asti tumma verho edessä piilottamassa sisällä olevaa romumäärää.

Uuden oven ihailu johtaakin miettimään aulan remontin jatkoa. Tuolle kuvassa näkyvälle seinälle pitäisi ainakin tehdä jotain... Lattiassa on kahta erilaista laattaa (edellisen omistajan tekosia), mutta valitettavasti remonttibudjetti ei nyt anna avata lattioita, eli niiden kanssa eletään.

Ala-aulan seinissä näkyy samassa tilassa talon eri vuosikymmenten remontit.Parissa seinässä on alkuperäiset enso-pahvit, myöhemmin rakennetun vessan seinät on lastulevyä ja 90-luvulla rakennetun sauna-lisäosan puoleinen seinä on kipsilevyä.

Enso-pahvia ei ole pitkään aikaan valmistettu, joten haluan ehdottomasti jättää sitä mahdollisimman paljon näkyviin. Enso-pahvi on kuitenkin oleellsisesti talon historiaan ja tyyliin kuuluva juttu. Harmi vaan, että pahvit ovat jonkin verran alareunoista repeilleet, kuten kuvassakin näkyy. Ehkä tuohon kävisi puolipaneeli, silloin seinäpahvit jäisivät näkyviin yläosasta ja huonokuntoiset alaosat jäisivät peittoon.

Minun pitäisi siis vain ylipuhua itseni tuohon paneloiti-ajatukseen, sillä jostain syystä en niin tykkää paneeleista. Muiden kodeissa se näyttää ihan hyvältä, en vaan osaa ajatela sitä omaan kotiin.