Kevät toi... pientä pintaremonttia

Kun kevät saa normaalit ihmiset siivoamaan ja pesemään ikkunoita, minä päädyin tekemään remonttia (eli sotkua). Mitäpä muutakaan sitä pääsiäisviikonloppuna vanhassa talossa tekisi.

Yläkerran aula ja portaat ovat olleet aikamoinen ongelma, jota olen pähkäillyt siitä asti kun taloon muutettiin. Tila on matala, seinät täynnä sähköjohtoja, kaide puuttuu ja kaiken kruununa on vielä sähkökaappi keskellä seinää portaissa.

Jos viime lauantaina olisi lottovoitto osunut kohdalle, revittäisiin kaikki lastulevyt irti kattoa myöten ja vaihdettaisiin levyjen takana vaanivat lasivillat ekovillaan, siirrettäisiin sähkötaulu ja vedettäisiin sähköt seinien sisälle, mutta sitä odotellessa saa riittää pintojen maalaaminen.

Sähköthän voisi koteloida, mutta sitten olisi niitä kotelointeja pitkin seiniä (ja se sähkökaappi olisi vielä isompi kaappi...), eikä nekään kovin kauniita luultavasti olisi.

Sisustusohjelmissa aina hoetaan että jos sitä ei voi peittää, korosta sitä, joten tehdään siis sähköjohdoista osa sisustusta. Viime viikonloppuna toteutuskelpoinen idea lopulta tuli ja tottakai piti heti kokeilla kuinka tiukassa aulan tapetit on. Aika hyvinhän ne lähti kun malttoi kostuttaa kunnolla, ainoastaan kitattujen saumojen kohdalta tapettia joutui nyppimään sentin paloina. Huonekaan ei tuntunut enää niin matalalta, kun tapetit lähti katosta.

Torstaina oltiin tässä vaiheessa.

Osa tapeteista on irrotettu ja kaiteen rakentaminen aloitettu. Kaikki lastulevyjen saumat täytyy vielä kitata kunnolla saumanauhojen kanssa ennen maalausta (vanhat kittaukset on tehty vähän sinnepäin, ei ne ole paksun paperitapetin alta näkyneet). Lisäksi pitäisi vielä rakentaa jonkinlainen teline portaisiin, että päästään niidenkin kohdalta kattoon käsiksi.

Nämä esivalmisteluhommat on niin ikäviä ja aikaa vieviä, kun haluaisi vaan päästä jo maalaamaan.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa! Meillä jatkuu kaideprojekti.

Eteinen - seinän paikkaus

Vähän tarkemmin vielä noiden eteisen seinien paikkailusta.
Tästä kohti tämä remontti alkoi, kun vähän kurkistin repsottavan ensopahvinpalan taakse ja sehän tulikin irrotettua kokonaan.

Päädyttiin siis laittamaan tähän täysin uusi pinkopahvi. Kiinnityksessä käytettiin vähän sekatekniikkaa, se on liimattu yläreunasta ja oikeasta reunasta ja naulattu vasemmasta reunasta sekä alareunasta. Alla olevassa kuvassa liimattuihin reunoihin naulat on lyöty "puolipänniin", että reuna liimautuu paikoilleen Lisäksi pinkopahvi vielä vähän pussittaa, sillä se on vielä kosteaa.

Tuo oli siinä mielessä vähän hankala kohta, että siinä on kulma ja keittiön puolella seinää on kuitenkin vain n. 5cm. Siinä vaiheessa kun suunnittelin pinkopahvin asennusta, halusin peittää ainoastaan niin paljon ensopahvia kuin on pakko. Jälkiviisaana tuosta kulmasta olisi saanut paljon nätimmän kun olisi viiltänyt tuon kulman ensopahvin auki ja tehnyt koko kulman pinkopahvilla.

Muut suuremmat reiät ensopahvissa paikattiin kaapinoven ja keittiön oven välistä saadulla paikkapalalla.

Ohensin paikan reunoja takapuolelta samalla lailla kuin pinkopahvin reunaakin ohennetaan. Lisäksi hioin reunaa vielä hiomapaperillakin. Tämä oli helppoa, sillä pahvi on paksua ja sen pinnassa monta kerrosta maalia, eli ei tarvinnut olla kovin varovainen.

Halusin vielä varmistaa, että liimaus varmasti pysyy paikoillaan, joten viilsin paikkapalan muodon seinän pahviin ja irrotin vanhan maalin (siinä lähti kyllä kerros pahviakin mukana) ja karhensin pahvin pinnan.

 Liimaa ja taas naulat puolipänniin kuivumisen ajaksi.

Ja ei muuta kuin maalia päälle, näin pienessä kuvassa ei paikkaa meinaa huomatakkaan.

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy taas yksi pieni keskeneräisyys, oven pystylistassa on nimittäin laastia. Eikä noita listoja saa edes pois (että ne voisi vaihtaa tai putsata ja maalata), kun laatoitus on tehty kätevästi irroittamatta listoja, eli nyt ne listat on sitten lattian "sisällä". Ehkä vaan maalaan laastitkin valkoisella ja unohdan koko jutun.

Mutta takaisin ensopahvin paikkaukseen. Liinavaatekaapin taakse piiloutui suurin paikattava kohta. Esin naulattii entisen pahvin alareuna kiinni seinään.

Tässäkin poistin maalipintaa ja karhensin pahvia paikan alta.
Tein paikkapaloista suorakulmaisia, sillä paikan rajat näkyvät kuitenkin ja suorat rajat ovat selkeämpiä kuin epämääräiset läiskät.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurimmat paikkaukset (vanhat ja uudet). Kaapin oven oikealla puolella uusi pinkopahvi. Vasemmalla puolella ovea oleva alue on tehty useammasta osasta.

Valmiina tuota pinkopahvipaikkausta ei edes huomaa, kun huoneessa on erilaisia sileitä seiniä muutenkin. Tasainen väri antaa aika paljon anteeksi.

No tulihan se eteinenkin maalattua ajallaan

Eteinenkin valmistui ainakin seinien osalta aikataulussa, eli jouluksi. Jalkalistat saatiin paikoilleen maanantaina 23.12.
Laiska bloggaaja ei vaan saanut aikaiseksi otettua kuvia, kun oli jo joulun odotusta ilmassa (eli siivousta ja kokkausta) ja sen jälkeen kaikenlaisia muita kiireitä.

Siitä piti tulla harmaa, mutta niin kuin moni on sitä sanonut, se värilastun juuri oikea harmaa väri muuttuukin seinillä joksikin muuksi, varsinkin kun seinien entinen väri ei ole enää vertailukohteena. Meidän eteisestä tulikin siis sininen (tosin mun äidin silmään se on vihertävä harmaa, eli jokainen päättäköön itse. Tietty tietokoneella värit näyttää erilaiselta kuin luonnossa).

Uusi väri oikealla, vanha vasemmalla.

Maalivalinta voi nostaa tunnolliselle perinneremontoijalle näppylöitä, sillä se on Tikkurilan remontti-ässää ja sävy on Tikkurilan värilastujen Salaisuus (X438). Moderni akrylaattimaali valittiin tässä tapauksessa, sillä seinissä oli jo ennestään useampi kerros vanhaa lateksia/alkydimaalia/mitälie ja koska tilan läpi kuljetaan paljon maalin täytyy kestää kulutusta ja mahdollisesti puhdistustakin. Ensopahvin vuoksi haluttiin maali, joka peittää kerralla, sillä jokainen maalikerros tukkii pahvin kohokuviota. Puolihimmeä maali tuo ensopahvin pintakuvion näkyviin kauniisti. Toisaalta se tuo myös kaikki muutkin epätasaisuudet esiin; tuossa ensopahvissa on ainakin paljon kupruja, eikä vessan lastulevyseinäkään ihan siistein ole. Toisaalta seinissä on nyt juuri sopivasti hohdetta, mattamaali olisi saattanut tehdä väristä ja huoneesta tunkkaisemman. 

Maalaamiseen menikin useampi tunti kuin olin ajatellut, sillä päädyin maalaamaan ensopahvin pensselillä, minkä ainakin toivon korostavan pahvin kohokuviota (telalla levitetty maali tukkisi kuviota enemmän).

Luulisi, että tumma väri pienentää jo valmiiksi pientä tilaa, mutta huoneessa on seitsemän oviaukkoa, joissa yhtä lukuunottamatta on kaikissa valkoiset ovet, ne keventävät huomattavasti. En usko että mikään väri olisi tätä tilaa suurentanutkaan.

Edelleen on tässäkin tilassa tekemistä, ainakin olohuoneen ja portaiden ovi pitää maalata ja jostain pitäisi metsästää japaninpaperia, jolla voisi paikata katon pinkopahvin repeämän ja katto pitää sen jälkeen tietty maalata (kuulemma remointit pitäis tehdä ylhäältä alaspäin, mutta onhan se paljon jännempää yrittää suojata seiniä maaliroiskeilta kun maalaa kattoa).

Ja mitähän tuolle lattialle tekisi? Jännästi puolet huoneesta on laatoitettu tummalla laatalla ja puolet vaalealla keittiön laatalla. Ehkä senkin kohtalo joskus valaistuu.

Tässä vielä malliksi vessan kulma ennen ja jälkeen seinien maalauksen.

Ensopahvin paikkaamisesta lisää seuraavan kerran.

Seinän korjaus

Etelänpuoleisen seinän maalipinta on jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt, pari lautaakin irvisteli aika pahasti. Ei oltu 70 vuotta sitten kuultu Kari Tapion laulua, kun osa laudoista ei ollutkaan "sydänpuoli säätä vasten". Pari pahiten irvistävää lautaa menikin vaihtoon.
Tuossa seinälautojen irroituksessa muuten se onneton vasarakin vääntyi. Meillä on kyllä useampi vasara tarjolla, mutta tuo hennoin "naisten vasara" osui sitten ensimäisenä käteen.

Muun tekemisen ohessa Jukan isä nikkaroi kaikista mahdollisista jämälaudoista tikkaita ja jakkaroita, ja kaupasta piti hakea vähän lisääkin puutavaraa noita  ihan korkempia tikkaita varten. Nyt pääsee jo makuuhuoneen ikkunan korkeudelle, mutta vieläkin korkeammat pitäisi olla, jos tämän matalamman päätyseinän meinaa näiden kanssa maalata.

Nyt nuo uudet laudat saa nyt rauhassa vanhentua ensi kesään. Mutta jollain pitäisi vielä tuo vanha maalipinta skapata tuoreelle pinnalle. Tässäkin olisi taas helpompaa vaihtaa koko laudoitus uuteen ja vetää sitten vinhaa pintaan, mutta kun me ollaan tällaisia kovapäisiä.
Tosin voi olla, että kiinnostus kokeilla esimerkiksi soodapuhallusta kasvaa, kun pääsee kunnolla kokeilemaan maalin skrapausta, sillä puolen tunnin kokeilun jälkeen minulla oli jo sormessa rakko. Ongelmana ei ole vanha maali, joka onkin niin hiutunutta, että irtoaa ihan kosketuksesta, vaan tuo harmaantunut ja nukkaantunut puu, joka pitäisi siis saada raaputettua niin, että uusi maali tarttuu ja pysyy.

Positiivinen juttu tässä paikkauksessa oli se, että nyt on ainakin yhdestä kohtaa kurkistettu laudoituksen alle ja seinä näytti oikein hyvältä, tämä on kuitenkin eniten säästä kärsivä seinä. Laudoituksen alla olleessa pahvissa oli jälkiä vedestä, joka on lautojen välistä sinne päässyt, mutta mitään huolestuttavaa tuossa kohti ei näkynyt, pahvin alla ollut vinolaudoitus oli ihan hyvän näköistä. Tietysti tuo on vain parin laudan levyinen osa seinää, eli kaikkien seinien kuntoa sen perusteella ei tietenkään voi päätellä.

Isä irti: Kaapin ovi

Jukan isän nikkaroinnit eivät rajoittuneet vain pihalle, yhden ovenkin hän teki ihan ohimennen.

Portaiden alla olevasta kaapista puuttui tänne muuttaessamme ovi, eikä vanhan talon oviaukkoon sopivaa tietenkään saa suoraan kaupasta. Olimme jemmanneet varastoon ison vanerilevyn, josta ovi oli tarkoitus nikkaroida sitten joskus, kun inspiraatio iskee. Nyt tuli sekin sitten valmiiksi. Eihän tuo sinänsä vaikea homma ole, tarvitaan vain kaksi oikean kokoista vanerilevyä ja rimoja väliin.
Ja minä pääsin taas maalaamaan.

Ala-aulan ilme muuttui todella paljon pelkästään tuon oven ansiosta, tuossa oviaukossa oli tähän asti tumma verho edessä piilottamassa sisällä olevaa romumäärää.

Uuden oven ihailu johtaakin miettimään aulan remontin jatkoa. Tuolle kuvassa näkyvälle seinälle pitäisi ainakin tehdä jotain... Lattiassa on kahta erilaista laattaa (edellisen omistajan tekosia), mutta valitettavasti remonttibudjetti ei nyt anna avata lattioita, eli niiden kanssa eletään.

Ala-aulan seinissä näkyy samassa tilassa talon eri vuosikymmenten remontit.Parissa seinässä on alkuperäiset enso-pahvit, myöhemmin rakennetun vessan seinät on lastulevyä ja 90-luvulla rakennetun sauna-lisäosan puoleinen seinä on kipsilevyä.

Enso-pahvia ei ole pitkään aikaan valmistettu, joten haluan ehdottomasti jättää sitä mahdollisimman paljon näkyviin. Enso-pahvi on kuitenkin oleellsisesti talon historiaan ja tyyliin kuuluva juttu. Harmi vaan, että pahvit ovat jonkin verran alareunoista repeilleet, kuten kuvassakin näkyy. Ehkä tuohon kävisi puolipaneeli, silloin seinäpahvit jäisivät näkyviin yläosasta ja huonokuntoiset alaosat jäisivät peittoon.

Minun pitäisi siis vain ylipuhua itseni tuohon paneloiti-ajatukseen, sillä jostain syystä en niin tykkää paneeleista. Muiden kodeissa se näyttää ihan hyvältä, en vaan osaa ajatela sitä omaan kotiin.

Isä irti: ulko-ovi

Keinumaratonin jälkeisenä sunnuntaina yritimme saada Jukan isän pitämään vapaapäivää, se tosin onnistuu vain niin, että isä istutettiin autoon ja vietiin katsomaan nähtävyyksiä.
Ajelimme siis Fiskarsin kautta Raaseporin linnaa katsomaan.

 

Meillä kävi tuuri ja osuimme linnalle vähän ennen opastetun kierroksen alkua. Opas oli aivan ihana.
Olemme ennenkin käyneet omin päin linnaa ihmettelemässä, mutta oppaan kanssa oppii aina uutta.

Ihan koko päivää isä ei kuitenkaan osannut vapaata pitää, joten illalla jo vuoden paikalleen asennusta odottanut murtorauta tuli vihdoin kiinnitettyä oveen.

Ulko-ovemme on muutenkin tähän asti herättänyt kaikissa vieraissamme ihmetystä. Sinänsä tuo on ihan toimiva ovi, se on ihan tiivis ja pitää hyvin lämmön sisällä, vähän vaan nuo rälläkän jäljet ehkä pistivät silmään. Olen varmaan kertonutkin, että talomme edellinen isäntä oli kerran lukinnut itsensä ulos ja päästänyt sitten itsensä sisälle rälläkän avulla. Lukko ja kahva ovat kyllä sellaisen käsittelyn jälkeen entiset, eli ostaessamme talon ovessa oli riippulukko ja kolhiutunut kahva jäi käteen. Ehkäpä uuden lukkorungon, lukon ja kahvan hinnalla olisi aikanaan saanut ammattilaisen avaamaan oven.

Kitti ja kolme kerrosta maalia tekee kyllä ihmeitä (itse asiassa jo pelkkä pesu teki siitä paljon siistimmän). Koska ovi on moderni tehdasovi, maalasimme sen Tikkurilan Teho-ikkunamaalilla. Maalaaminen on halpa (maalipänikkä maksoi 20€) ja loppujen lopuksi suhteellisen vähän vaivaa vaativa keino jatkaa ovemme ikää vuosia. Maali oli helppoa maalattavaa, se on aika paksua, joten se ei valu pensselistä käsille ja pensselin jäljet tasoittuvat hyvin kuivuessaan.

Tuon teho-maalin kuivumisaika on aika pitkä, ohjeen mukaan 5h kuluttua se on pölykuiva ja 24h kuluttua uudelleen maalattava, joten kun kyseessä on talon ainut ulko-ovi, piti siitä maalausvaiheessa kulkea varovasti. Ötököitä viimeiseen maalikerrokseen tarttui vain pari. Lopullisesti maali kuivuu ja kovettuu kuukaudessa, eli meillä on vielä paljon aikaa saada maaliin jälkiä.

Ovi on nyt ihan ok, omaan silmään näkyy tietty kaikki pienet virheet maalipinnassa. Tuo kohokuvio toi oman lisähaasteen maalaamiseen, kun piti olla tarkkana, ettei kulmiin tullut valumajälkiä. Ovenpielessä on vielä jälkiä rälläkästä ja muutenkin nuo valkoiset vuorilaudat on ihan täynnä mustia pisteitä (hometta ja likaa, mikä on kai ihan normaalia), sekin korjaantuu kunhan maalataan talo muutenkin.

Kellarin ikkuna

Tämän kesän to-do-listan alkupäässä on kellarin ikkunan kunnostaminen.

Ikkunan lasit olivat rikki kun talon ostimme. Tilapäisratkaisuna ikkunaan tuli laitettua pahvi ja villaa väliin, että kellarin lämpötila pysyisi talven ajan plussan puolella. Jukan työkaverit naureskeli, että sama pahvi on siinä vielä seuraavana talvenakin... ja niinhän se olikin. Sateinen sää oli yksi tekosyy miksi tuota ikkunaa ei tullut viime kesänä korjattua.

Pikkulinnut ovat hakeneet pesänrakennus tarpeet kellarin ikkunan väliaikais-suojasta.

Kellarin ikkunan nykyien väliaikaisratkaisu.

Viikonloppuna purettiin pahvit ja villat ja irrotettiin ikkuna.
Aloitin rapsuttamaan vanhaa maalia ja kittiä irti ikkunasta. Ikkuna ja ikkunan karmi olivat onneksi edelleen niin hyvässä kunnossa, ettei puuosia tarvitse uusia. Yksi kulmarauta puuttuu, semmoinen pitäisi varmaan jostain hommata. Mielellään vanha ja käytetty sellainen.

Sentään yksi ehjä lasi, ainakin vielä.

Kaikki kunnostukseen tarvittavat materiaalit, kuten ikkunakitti, uudet lasit ja maalit ovat vielä kaupassa, mutta irrotellaan nuo maalit ensin.

Pihahommissa meillä on tietenkin aina mukana harmaa ja karvainen apulainen

Pihakalliolta on hyvä vahtia koko pihan tapahtumia.

"Joko se kuvaaminen loppuu."

Olohuoneen herätys

No tämmönen siitä tuli. Ja pakollinen kissa-poseeraus. Ikkunoissa on vielä talviverhot, pitäisi vaihtaa valkoiset, kunhan joku ensin ne lyhentäisi...

Tämä remonttihan alkoi siitä, että pari viikkoa sitten Jukka katseli huonetta kevätauringon valossa ja totesi, että tarttis tehdä jotain (mikä siis tarkoittaa sitä, että minun pitäisi tehdä jotain).Hain siis silloin perjantaina maalit ja viikonlopun aikana ensin tyhjennettiin huone ja maalattiin katto sekä kattolistat valkoisiksi.
Tapetit oli ostettu jo viime keväänä, kun kävimme Toijalassa tapettitehtaalla. Remontin aloittaminen kuitekin venyi ja venyi. Harjoiteltiin ensin tuon ruokahuoneen kanssa.

Tapetointi suoritettiin "perinteisellä tavalla" eli uusi tapetti laitettiin vanhan päälle. Pohjustustöitä joutui kuitenkin tekemään aika paljon. Ikkunan alapuolella huokolevytys oli tehty jämäpaloista, pelkästään vasemman puoleisen ikkunan alla oli kolme pystysaumaa. Vanhat ikkunat olivat kai vuotaneet, ja vanhat tapetit olivat irti ja repeilleet ja huokolevyjen reunatkin vähän irvistelivät.

Vanhat tapetit irroitettu pinkopahvin liimausta varten.

Irrallista tapettia rapsutellessa ikkunan vierestä löytyi kipsilevytetty alue, näköjään ikkunaa on pienennetty kun sauna-laajennus on rakennettu. Kipsilevyn ja huokolevyn tasoero oli tasoitettu suoraan vanhan tapetin päälle. Joku siinä kipsilevyssä ja tasoitteessa häiritsi. Pari päivää meni kun ihmetelimme mitä kipsilevylle tehdään, mielessä kävi jo levyn vaihtaminen huokolevyyn. Kuitenkin yritämme pitää remonttia tehdessä mielessä, ettei korjata ehjää ja että näin vanhassa talossa näkyy elämä ja vanhat remonttikerrostumat, joten kun olin irtoavan tapetin kanssa irroittanut tasoitteetkin, päädyimme lopulta piilottamaan kipsilevyn pinkopahvin avulla. Pinkopahvilla "tasoitettiin" myös ikkunoiden alapuolet.

Pinkopahvipaikkaukset tehty. Tuo ikkunan alapuolinen kulma on oikeasti noin mutkalla kuin kuvassa näyttää. Jotenkin se kuitenkin saatiin tapetoituakin nätisti.

Olohuoneen valmistumiselle tuli yllättäen vähän odotettua tiukempi deadline, kun vieraat ilmoittivat saapumisesta parin päivän varoitusajalla. Listat saatiin sahattua pari päivää aiemmin ja kattoon valo edellisenä iltana. Tätä seurasi ankaraa siivoamista ja asunnon lapsiturvalliseksi saaminen. Teipattiin. mm. remonttikaappi kiinni, siellä kun olisi ollut kaikkea jännää mattopuukosta tärpättiin.

Katkaisimen aluslevy maalattiin kiireessä katon valkoisella maalilla.

Valmista ei tietenkään vielä ole. Muuri pitää maalata. Nyt kun tapetit on seinässä voi alkaa miettimään väriä. Sen pitäisi sopia tapettiin ja tuohon Leinon takkaan (aikeissa on teettää uus takka). Tällä kertaa voisi kerrankin ostaa jotain muuta kuin valkoista maalia. Ikkunan vierestä löytyi pikkuisen tummanharmaata maalia, olisiko listat olleet alunperin harmaat? Samaa harmaata oli myös muurin reunassa vanhojen listojen alla. Ehkä voisimme "palauttaa" tuon vanhan värin muuriin.
Ja kun maalaushommiin pääsee, niin ovikin pitäisi maalata. Aina jotain.

Olohuoneemme kaunistus(kauhistus) Leinon Valun peltitakka.

Olohuoneen tapetti on Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n Pikkurokokoo

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/5122209/?claim=rvnkzz6u5zg">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Katkaisinkaupoilla

Olohuoneen vanha valokatkaisija ei kestänyt irroittamista, joten jouduimme ostamaan uuden. Saimme siis hyvän tekosyyn lähteä tutustumaan Salolaiseen perinnerakennuskeskukseen, Antiikkiverstas Wilmaan. Heti ovella oli vastassa superystävällinen koira ja perinnerakentamisesta innostunut myyjä.

Onhan tällaisilla uusvanhoilla sähkötuotteilla hintaa, mutta emme kumpikaan voineet kuvitella laittavamme olohuoneeseen modernia valkoista katkaisijaa, kun olimme jo niin tottuneet vanhaan kierrettävään bakeliittikatkaisijaan.

Vanha ja uusi valokatkaisija. Tuolla mintunvihreällä on koko olohuone kattolistoja myöten maalattu joskus.

Uuteen katkaisijaan ei tarvitse tehdä reikää sähköjohdolle, kun sen asentaa puisen pohjalevyn kanssa. Pohjalevyn voi maalataan vaikkapa mustaksi tai tapetin väriseksi.

Näihin perinnerakennuskeskuksiin ja varaosapankkeihin tekisi mieli käydä tutustumassa enemmänkin kesällä. Tuonne Antiikkiverstaalle Angelniemeen on meiltä n.30km matkaa, Rakennusapteekkiin Billnäsissä on n.40km, Wanhan Wallankumoukseen Turussa matkaa on n.70km ja suvun kesämökiltä on n.30km Metsänkylän Navettaan.

Vessaremontin lopputulos

Vuosi siinä meni, mutta nyt uskaltaa jo melkein sanoa, että vessaremontti on valmis. Tilaa on 1,5 neliötä, mutta työtä riitti.

Tästä siis aloitettiin.

Edellinen omistaja oli jo kerennyt aloitta remonttia repimällä yhden seinän auki, toisessa lastulevy  repsotti ja vanha muovimatto oli myös jo revitty irti lattiasta. Muovimaton alta oli paljastunut haiseva vanha lastulevy, jossa oli pientä kosteusvauriota wc-istuimen kiinnitysruuvien kohdalla.

Vessan seinässä oli kauhea muovimatto-tyyppinen tapetti, joka oli ollut alunperin kirkkaanpunainen ja myöhemmin maalattu kermanväriseksi. Tapetti oli niin tiukasti liimattu paikoilleen, että kaikki sillä päällystetyt seinät jouduttiin purkamaan ja levyttämään uudestaan. Onneksi muurissa sitä ei ollut, itku olisi päässyt jos sitä olisi siitä joutunut irrottamaan. Tuohon yllä olevassa kuvassa näkyvään seinään, jossa tapetti vielä on paikoillaan, se oli liimattu pinkopahvin päälle. Purkaessa jätettiin alareunaan suikale vanhaa, että jos joskus joku vessaa taas purkaa, sieltä löytyy pala historiaa.

Koska tila on niin pieni, halusin käyttää lavuaarin alle jäävän tilan mahdollisimman hyvin säilytystilana. Valmiin, juuri tuohon sopivan allaskalusteen löytäminen oli aika mahdoton tehtävä, lisäksi allaskaapit ovat mielestäni käsittämättömän hintaisia, 100€ yksi pikkuinen lastulevykaappi jonka päälle allas tulee ja tuo hinta siis ilman sitä allasta. Taso tehtiin siis itse. Olohuoneessa lojui kolme metriä pitkä laminaattitaso, joka on samanlainen kuin keittiön tasot. Siitä sahattiin juuri vessaan sopiva taso. Hyllyt on tehty kahdesta liimalevystä ja vanhoista ylimääräisistä lundia-hyllyistä. Edessä on verhot, sillä tilassa ei mahtuisi olemaan avattavat ovet, jonkinlaiset liukuovet olisi ehkä mahdolliset.

Välitilan laattoja löytyi kellarista laatikollinen, peili on Ikeasta ja valaisimet kirpparilta. Samanlaiset valaisimet oli kerrostaloasunnossamme keittiössä ja inhosin niitä siellä, mutta pystyyn nostettuna peilin molemmin puolin ne onkin ihan eri näköiset. Tosin jos kaikki neljä lamppua palaa ne on jo liian kirkkaat.

Lämmitys on hoidettu hienosti sanottuna pienoislämmittimillä, eli valaisimissa olevien hehkulamppujen avulla. Vessa on niin pieni, että valaisinten hehkulamput lämmittävät tilan melkein liiankin kuumaksi.

Kun tila on niin pieni ja seinät ihan valkoiset, piti edes listoihin saada jotain hienoa.

Ovenkahvan löytäminen oli suurin urakka, lopulta tämä tilattiin metsänkylän navetan nettikaupasta.

Mikään huone ei ole liian pieni, etteikö sinne mahtuisi kynttelikkö. Tämä sijaitsee "valtaistuimen" yläpuolella.