Isä irti: Kaapin ovi

Jukan isän nikkaroinnit eivät rajoittuneet vain pihalle, yhden ovenkin hän teki ihan ohimennen.

Portaiden alla olevasta kaapista puuttui tänne muuttaessamme ovi, eikä vanhan talon oviaukkoon sopivaa tietenkään saa suoraan kaupasta. Olimme jemmanneet varastoon ison vanerilevyn, josta ovi oli tarkoitus nikkaroida sitten joskus, kun inspiraatio iskee. Nyt tuli sekin sitten valmiiksi. Eihän tuo sinänsä vaikea homma ole, tarvitaan vain kaksi oikean kokoista vanerilevyä ja rimoja väliin.
Ja minä pääsin taas maalaamaan.

Ala-aulan ilme muuttui todella paljon pelkästään tuon oven ansiosta, tuossa oviaukossa oli tähän asti tumma verho edessä piilottamassa sisällä olevaa romumäärää.

Uuden oven ihailu johtaakin miettimään aulan remontin jatkoa. Tuolle kuvassa näkyvälle seinälle pitäisi ainakin tehdä jotain... Lattiassa on kahta erilaista laattaa (edellisen omistajan tekosia), mutta valitettavasti remonttibudjetti ei nyt anna avata lattioita, eli niiden kanssa eletään.

Ala-aulan seinissä näkyy samassa tilassa talon eri vuosikymmenten remontit.Parissa seinässä on alkuperäiset enso-pahvit, myöhemmin rakennetun vessan seinät on lastulevyä ja 90-luvulla rakennetun sauna-lisäosan puoleinen seinä on kipsilevyä.

Enso-pahvia ei ole pitkään aikaan valmistettu, joten haluan ehdottomasti jättää sitä mahdollisimman paljon näkyviin. Enso-pahvi on kuitenkin oleellsisesti talon historiaan ja tyyliin kuuluva juttu. Harmi vaan, että pahvit ovat jonkin verran alareunoista repeilleet, kuten kuvassakin näkyy. Ehkä tuohon kävisi puolipaneeli, silloin seinäpahvit jäisivät näkyviin yläosasta ja huonokuntoiset alaosat jäisivät peittoon.

Minun pitäisi siis vain ylipuhua itseni tuohon paneloiti-ajatukseen, sillä jostain syystä en niin tykkää paneeleista. Muiden kodeissa se näyttää ihan hyvältä, en vaan osaa ajatela sitä omaan kotiin.

Isä irti: ulko-ovi

Keinumaratonin jälkeisenä sunnuntaina yritimme saada Jukan isän pitämään vapaapäivää, se tosin onnistuu vain niin, että isä istutettiin autoon ja vietiin katsomaan nähtävyyksiä.
Ajelimme siis Fiskarsin kautta Raaseporin linnaa katsomaan.

 

Meillä kävi tuuri ja osuimme linnalle vähän ennen opastetun kierroksen alkua. Opas oli aivan ihana.
Olemme ennenkin käyneet omin päin linnaa ihmettelemässä, mutta oppaan kanssa oppii aina uutta.

Ihan koko päivää isä ei kuitenkaan osannut vapaata pitää, joten illalla jo vuoden paikalleen asennusta odottanut murtorauta tuli vihdoin kiinnitettyä oveen.

Ulko-ovemme on muutenkin tähän asti herättänyt kaikissa vieraissamme ihmetystä. Sinänsä tuo on ihan toimiva ovi, se on ihan tiivis ja pitää hyvin lämmön sisällä, vähän vaan nuo rälläkän jäljet ehkä pistivät silmään. Olen varmaan kertonutkin, että talomme edellinen isäntä oli kerran lukinnut itsensä ulos ja päästänyt sitten itsensä sisälle rälläkän avulla. Lukko ja kahva ovat kyllä sellaisen käsittelyn jälkeen entiset, eli ostaessamme talon ovessa oli riippulukko ja kolhiutunut kahva jäi käteen. Ehkäpä uuden lukkorungon, lukon ja kahvan hinnalla olisi aikanaan saanut ammattilaisen avaamaan oven.

Kitti ja kolme kerrosta maalia tekee kyllä ihmeitä (itse asiassa jo pelkkä pesu teki siitä paljon siistimmän). Koska ovi on moderni tehdasovi, maalasimme sen Tikkurilan Teho-ikkunamaalilla. Maalaaminen on halpa (maalipänikkä maksoi 20€) ja loppujen lopuksi suhteellisen vähän vaivaa vaativa keino jatkaa ovemme ikää vuosia. Maali oli helppoa maalattavaa, se on aika paksua, joten se ei valu pensselistä käsille ja pensselin jäljet tasoittuvat hyvin kuivuessaan.

Tuon teho-maalin kuivumisaika on aika pitkä, ohjeen mukaan 5h kuluttua se on pölykuiva ja 24h kuluttua uudelleen maalattava, joten kun kyseessä on talon ainut ulko-ovi, piti siitä maalausvaiheessa kulkea varovasti. Ötököitä viimeiseen maalikerrokseen tarttui vain pari. Lopullisesti maali kuivuu ja kovettuu kuukaudessa, eli meillä on vielä paljon aikaa saada maaliin jälkiä.

Ovi on nyt ihan ok, omaan silmään näkyy tietty kaikki pienet virheet maalipinnassa. Tuo kohokuvio toi oman lisähaasteen maalaamiseen, kun piti olla tarkkana, ettei kulmiin tullut valumajälkiä. Ovenpielessä on vielä jälkiä rälläkästä ja muutenkin nuo valkoiset vuorilaudat on ihan täynnä mustia pisteitä (hometta ja likaa, mikä on kai ihan normaalia), sekin korjaantuu kunhan maalataan talo muutenkin.

Varoitus! Isä irti! Piilottakaa työkalut!

Tietokone tuli lopulta kuntoon, mutta eipä tässä ole sen jälkeen kerennyt sitä vertaa alas istumaan, että olisi kuulumisia saanut päivitettyä.

Jukan isä tuli kylään ja toiminnan miehenä päätti ilmeisesti remontoida talomme kerralla valmiiksi. Jukan kanssa olemme lähinnä yrittäneet pysyä perässä, toimia kuljettajana ja pitää ruokahuollon kunnossa.

Alunperin "tilasimme" isältä  vain pihakeinun. Ajatuksena oli, että siinä riittää viikon visiitille ihan riittävästi hommaa. Mutta mitä vielä, keinu valmstui vuorokaudessa.

Perjantaina miehet kävivät noutamassa tarvittavat puutavarat.

Puutavaran virallinen tarkastaja.

Sirkkeli lauloi ja sahanpurua syntyi ihan ennätysvauhtia. Illalla keinun kehikko oli jo paikallaan ja penkkien puut oli sahattu mittaansa.

Lauantai aamulla me vielä istuimme Jukan kanssa kaikessa rauhassa aamupalalla, kun pihalta alkoi jo kuulua vasarointia.

Työmies itse teossa.

  Ja lounasaikaan päästiinkin jo testaamaan kuinka se toimii. Ja hyvin toimiikin.

Uusin lempipaikkani pihalla. Oma keinu tammen juurella.

Hiljaista on blogissa

Ensin olin itse viikon sairaslomalla (angiina) ja sitten hajosi tietokone.
Ensin koneesta kuului hassua lorinaa, sitten poks ja siinä vaiheessa kaikki pimeni. Reiluun viikkoon ei ole siis ollut konetta, jolla saisi siirrettyä kuvia nettiin. Täytyy ehkä tutustua tarkemmin tähän läppäriin, jos tällä kuitenkin onnistuisi kuvia pienentämään...

Ilman kuvia siis mennään.

Meillä täällä Kiskossa ei ole satanut reiluun kolmeen viikkoon oikeastaan lainkaan, viime viikolla yhtenä aamuna yritti sataa, mutta ei sitten kuitenkaan. Kaikki sade- ja ukkospilvet ovat kiertäneet tämän paikan. Noh, Murphyn lain mukaanhan käy kuitenkin niin että auringonpaistetta riittää vielä seuraavat puolitoista viikkoa ja juhannuksena sataakin sitten koko viikonlopun.
Kukkien ja muiden pihakasvien kasteluun on luultavasti kulunut jo pari kuutiota vesijontovettä, ehkä olisi hyvä tutustua pihalla olevaan vanhaan kaivoon, josko sieltä saisi jatkossa kasteluvedet.

Kesän etenemistä on ihanaa seurata omalla pihalla. Toukokuun puolella kukkimisen aloittivat vuohenjuuret ja tulpppaanit sekä narsissit. Belliksetkin pääsivät vauhtiin pari viikkoa sitten. Nyt vuohenjuurten ja aikaisten sipulikasvien kukinta on ohi ja nyt vuorossa on päivänliljat, ne aloittivat pari päivää sitten.
Tänään oli myös auennut ensimmäinen juhannusruusun kukka.

Kunhan saan taas kuvia siirrettyä, voin laittaa kuvia näistä ihanuuksista.

Ruisleivän leipomisen vaikeudesta

Ruisjauho, vesi ja ripaus suolaa. Sekoitetaan, kohotetaan, vaivataan, kohotetaan lisää, leivotaan ja paistetaan. Ei pitäis olla vaikeaa, ainakaan teoriassa. Silti joka kerta vähän jännittää, että mitä siitä tulee.

Sain kummitädiltä joskus lahjaksi Maija keittää -kirjan, joka on uusintapainos vanhasta keittokirjasta. Sitä olenkin ihan mielenkiinnolla selaillut, jostain on tulut halu tehdä perinteistä ruokaa, kai se kuuluu vanhan talon tunnelmaan: vanhanaikainen ruoka. Olen mm. lopulta opetellut tekemään oikeaa ruskeaa kastiketta ja syksyllä tein omenahilloa ja keitin omena- ja marjamehua Maijan ohjeiden mukaan.

Näistä innostuneena uskaltauduin yrittämään tehdä ihan oikeaa juureen tehtyä ruisleipää. Internetin syvyyksistä löytyikin paljon neuvoja ja ohjeita leivän tekemiseen. Juurta en alkuinnostukseen mistään saanut, joten tein juuren itse, hapankorpuista. (Tässä yksi ohje juuren tekemiseen: Ruisleivän juuri)

Ensimmäisellä kerralla juuri lähti käymään aika laiskasti, eikä taikina siksi oikein noussutkaan kunnolla. Mutta kärsivällisyys palkittiin (nostattelin juurta kaikessa rauhassa pari päivää), sillä valmis leipä maistui ihan oikealta ruisleivältä.

Joka kerta kun alan leipää leipomaan, pitää ensin selata Maijan kirjaa ja googlata ohjeita netistä, kun en koskaan  muista laittaa muistiin kuinka leipäni olen tehnyt ja tottakai valmiita ohjeita täytyy vähän muokata omaksi. Nyt pitää ihan itseäkin varten kirjoittaa oma ohje ylös.

Tällä viikolla tein suunnilleen näin:

Ensin raski:
1-1,5dl juuri
4dl ruisjauho
4dl käden lämpöistä vettä

Puuhaarukalla sekoitellaan ja kansi päälle. Nostatus 12-24h. Meillä taikinan nostatuspaikka on pöydällä ilmalämpöpumpun edessä, siinä on ehkä tasaisin lämpö. Pari kertaa kurkkaan mitä kannen alla tapahtuu ja sekoittelen. Nykyään mun juuri alkaa jo olla niin voimissaan, että se alkaa kuplimaan oikein kunnolla.

Sitten taikinan tekoon :
1tl suolaa
1dl vettä
n.5dl ruisjauhoja
1,5dl vehnäjauhoja

Tässä vaiheessa otetaan talteen n. desin verran taikinaa juureksi, jossain sanottiin, että juuri otetaan talteen ennen suolan lisäystä. Oma juureni säilytetään jääkaapissa lasipurkissa. Juuri säilyy sellaisenaan noin viikon ja jos ei tule joka viikko leivottua leipää, juurta voi "ruokkia" ruokalusikallisella vettä ja ruisjauhoa.

Taikinaa vaivataan kunnolla kulhossa, sen pintaan painellaan sormella risti ja sen annetaan nousta niin kauan että risti häviää (yleensä unohdan kulhon 1-2 tunniksi pöydälle, mikä on just hyvä).

Sitten leivotaan leipä ja tökitään vähän haarukalla, ettei pinta repeile pahasti kohotessa ja paistuessa.
Ja taas annetaan nousta 1-2h liinan alla.
Meillä ei ole leivinuunia, joten ainakin sähköuunia käytettäessä leivästä kannattaa tehdä aika korkea, sillä se leviää uunissa.

Lopulta päästään paistohommiin, 200 astetta  45min-1h. Jossain ohjeessa leipä laitettiin 250 asteiseen uuniin ja lämpö laskettin heti 175-200 asteeseen.

Sain leivän juuri valmiiksi. Tämä otetaan mukaan kun lähdetään viikonlopuksi mökille.

******

Ja vielä tähän loppuun kuvia kevään kukkasista, sillä pihallahan tämäkin viikko on mennyt kesän tuloa ihmetellessä.

Olisikohan kevättähtiä nuo siniset. Haravoinnin jälkeen ne oikein räjähtivät kukkimaan ruusupensaikon reunaan.
Ja ensimmäinen kevätesikko. Nurmikon esikkoalue on laajentunut paljon viimekeväästä.

Puushow

Sitä saa mitä tilaa, tällä kertaa tilattiin puuta. Ja sitähän me sitten saatiin.

Onneksi moottorisahan käytössä on vielä uutuudenviehätystä ja saatiin naapurilta klapikone lainaan, eiköhän nuo tuosta katoa tuonne liiterin puolelle. Jukka pätki puut parissa päivässä ja ensimmäiset pari mottia klapeja on jo pinottuna liiterissä.

Viikonloppuna tuli myös tehtyä eräänlainen urotyö. Tontin rajalla on ruusu- ja syreenipensaikko, jota ei ole moneen moneen vuoteen hoidettu, ruusupensaiden vieressä on vielä iso vaahtera, jonka lehtiä pensaiden alla oli paksu kerros. Onnistuimme haravoimaan suurimman osan lehdistä pois, toivottavasti ruusut arvostaa sitä.

Lehtien alta löytyi mm. pari pullonkorkkia, hajonneita kukkaruukkuja, lasinsirpaleita, wanha pistorasian kansi ja reumavoidetuubi. Kaikenlaista voi vanhan talon pihasta löytää. Aika kaljuksi tuo maa jäi, jännä nähdä mitä siihen lopulta kasvaa. Nokkosta varmaan, kun on meidän pihasta kysymys.

Sunnuntain viimeinen pihahomma oli kasvimaakehikon tekeminen. Aloitetaan tällaisella n. metri x metri laatikolla, laatikoitahan saa tehtyä lisää jos oikein innostuu kasvimaata hoitamaan.

Multaa on tänä keväänä kulunut jo 400litraa. Tuohon kasvimaahan pari 40 litran säkkiä ja vappuna perustettuun kukkapenkkiin loput. Penkin vieressä on aika kuivan näköinen kataja, millähän sitäkin elvyttäisi...
Uusi kukkapenkki on yläpihalla, tien vieressä, missä kulkee paljon lenkkeilijöitä. Eräänlainen edustus-kukkapenkki tästä olisi siis tarkoitus saada aikaiseksi. Kukat vaan on vielä keittiön ikkunalla odottamassa, että kevät etenee ja ne voi istuttaa.

Vappu vanhassa talossa

Tänä vuonna vappuaattona oli sen verran kylmää, harmaata ja tuulista, että me vietimme sitä lähinnä sisätiloissa. Nautimme vapaaillasta: syötiin hyvin, saunottiin ja nähtiin kavereita myöhemmin illalla.

Ruokalistalla oli suunnitelmista poiketen savustettua haukea.
Naapurin isäntä yllätti meidät edellisenä päivänä tuomalla meille kaksi haukea, ihan elävää sellaista. Entisillä kaupunkilaisilla meinasi mennä sormi suuhun  kalan kanssa, mutta onneksi äitini oli joskus viisaudessaan antanut joululahjaksi ruutukokki-keittokirjan, missä oli kalan perkauskin opetettu ihan kuvien kanssa.
Saatiin me siitä kalasta pari fileetäkin aikaiseksi. Ja ei-niin-onnistuneista fileepaloista tehdään tänään kalasoppaa. (Täytyy tänä kesänä pyytää joku osaava pitämään kalanperkauksen oppitunti, jos tuo naapuri innostuu enemmänkin meille kalaa tuomaan.)

Vappupäivä kului auringosta nautiskellessa ja  pihahommia tehden. Vaihdettiin transitiin kesärenkaat, jatkettiin kellarin ikkunan putsausta; sain sen ainoan ehjän lasin ehjänä irti, jee.
Ja grillattiin makkaraa, moni muukin taisi toukokuun ensimmäistä päivää viettää grillin ääressä.

Kaivoin entisen angervopensaan reunalle kukkapenkin. Onhan tuo ehkä vähän tyhmä paikka, kun tulevaisuudessa saan luultavasti olla kitkemässä niitä angervonversoja sieltä penkistä, mutta olkoon se sitten itselleni opetus.  Ja muistetaan vuorata seuraava kukkapenkki juurieste-kankaalla.