Ei tuu ikävä

Kerrostaloelämän  "iloja"

Sirpaleita käytävässä

 

Kun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (tai paremminkin aikaisin aamulla) saavuimme kotiin, pääsimme pitkästä aikaa näkemään vuokrakerrostalossa asumisen riemua.
Talon ulko-oven suuri lasi-ikkuna oli säpäleinä, kun joku oli heittänyt metallisen roskiksen vauhdilla ovesta läpi. Tiedä sitten mitä muuta rapussa on tapahtunut - pulloja ainakin olivat särkeneet - meidän tullessamme kaikkialla oli ihan hiljaista, lasinsiruja vain oli ympäri ala-aulaa ja se roskis lojumassa kaiken keskellä.

Mustanaamio

Kuinka saadaan 1,2m x 2,3m gyproc levy 1,7neliön kokoisen vessan 1,9m x 0,5m kokoisesta ovesta sisään?
Vastaus: Kahtena kappaleena.

Pääasia on, että levyt on lopulta seinässä. Yksi kotelo pitäisi vielä nikkaroida ennen kuin päästään tasoittamaan ja maalaamaan.
Vessaremontti on edennyt aika hyvin, kun asuttiin talolla viikonloppu.

Toisaalta eteneminen on vähän suhteellinen käsite vanhassa talossa. Kun mikään ei ole suorassa, kuluu paljon aikaa siihen kun mitataan, suunnitellaan, tarkistetaan vatupassilla, tarkistusmitataan, leikataan/sahataan, yritetään asentaa, ihmetellään missä mättää ja yritetään korjata tilanne parhaan mukaan. Onneksi suunnitelmissa on riittävän korkeat listat jotka peittää pienet ja vähän suuremmat vinoudet.

Tässä vielä kuva vessan katosta nykyisellään: meillä on Mustanaamio katossa!

Hitaasti hyvä tulee

...ja kun mikään ei ihan toimi.

Laitoimme jääkaapin käyntiin ja kahden päivän hurisemisen jälkeen lämpötila oli edelleen n. 15 astetta, edessä on siis jääkaapin hankinta piakoin. "Onneksi" yläkerran sivuvintissä on niin viileää, että pakkasyön jälkeen maito oli jäässä. Toisaalta sähkölaskun ja huoneen lämpöisyyden kannalta pakastinlämpöinen sivuvintti, jonka ovea ei saa kunnolla kiinni, ei ole niin toivottu asia.

Vessan olemme saaneet melkein toimimaan. Siis melkein. Pöntön sisällä useampi tiiviste vuotaa ja säiliö on juuri sen verran vinossa että se häiritsee. Taas pitää ostaa lisää pikkuosia ja korjata. No, onneksi edes viemäri vetää ja veden kytkentä ei tuonut uusia ongelmia parin aavistuksen vuotavan litoksen lisäksi. 

Viikonloppuna maalattiin vessan takaseinänä oleva muuri ja alkuviikosta asennettiin muovimatto paikalleen. Muurin ja maton reunat osuvat niin nätisti yhteen, ettei siihen taida tarvita välttämättä edes lattialistaa. Muut seinät odottavat levyjä ja sen jälkeen maalausta. Kunhan saadaan isompi auto toimintaan, saadaan levyt haettua ja vessa valmiiksi.

Vessaan saatiin lattia.

Talossa alkaa olla puhtaanpaa kuin kerrostaloasunnolla, niin paljon on puunattu ja pesty paikkoja. Kuun loppu ja muuttopäivä lähestyy uhkaavasti, pitäisi varmaan välillä sielläkin tehdä jotain.

Ensimmäinen viikko

Hiiri oli tehnyt mukavan pesän vessan lattian villoihin.

Ensimmäinen viikko talon omistajina on tänään täynnä.

Viikon aikana olemme päässeet hyvään alkuun vessaremontin kanssa. Lattiaan on vaihdettu lasivillojen ja hiirenpesien tilalle ekovillaa sekä lattiana toiminut haiseva ja pieniä kosteusvaurioita saanut lastulevy on vaihdettu uuteen. Putkien tarkastaminenkin kävi samalla kun lattia oli auki.

Vietimme lauantain Bauhausissa ja Ikeassa shoppailemassa. Ostoslista oli pitkä, mutta valintojen tekeminen oli yllättävän helppoa.

Yksi ikävämpi löytö oli kylpyhuoneessa, missä pintavedetyt vesiputket olivat päässeet jäätymään ja halkeamaan. Myös suihkun sekoittaja oli haljennut/räjähtänyt jäätyessään. Joulunajan sähkökatko on ilmeisesti polttanut kylpyhuoneen lattialämmityksen sulakkeen, joten kylpyhuoneen lämpötila on päässyt laskemaan pakkasen puolelle. Nyt joudumme jännittämään kylpyhuoneen (ja lisäksi keittiön) lattian alla olevien vesiputkien kuntoa. Vedet tullaan kytkemään tällä viikolla, joten sen jälkeen seuraamme tarkkaan vesimittaria ja toivomme ettei seuraavana remontointivuorossa ole putkiremontti.

Pihalta olemme kolanneet useamman kuution lunta, kun koko talven lumet olivat meitä talon pihalla odottamassa. Ja lisää sataa taivaalta.

Nykyisessä asunnossa on käynnissä kauhea kaaos. Olemme pikkuhiljaa pakanneet tavaroita ja tuntuu siltä että kaikki mitä ei ole laitettu laatikoihin on nyt levällään ympäriinsä.

-Annaliisa

Tästä alkaa uusi elämä talon omistajana

Keltainen talo niinkuin sen ensimmäisen kerran näimme.

Tällä viikolla palkittiin parin kuukauden odotus ja lopulta keltainen talo on meidän.  Uusi kotimme on vuonna 1943 valmistunut rintamamiestalo/tyyppitalo joka vaatii paljon remonttia ja rakkautta. Loppuelämän projekti siis.

Ensimmäinen visiitti uutena omistajana oli hyvin ristiriitainen, silmät tuntuivat osuvan vain kaikkeen mikä on rempallaan ja vaatii kunnostusta. Iski epäillys siitä ymmärtääkö oikeasti itsekkään mihin tässä nyt on tullut lupauduttua. Samoin luottamus omiin remonttitaitoihin laski kovaa vauhtia. 

Toisena päivänä alkujärkytys alkoi jo hieman haihtua ja osasi keskittyä oleelliseen, eli aletaan pikkuhiljaa tekemään remonttia huone kerrallaan ja yritetään sulkea silmämme muiden huoneiden puutteilta.

Ensimmäisenä tehtävälistalla oli saada ulko-oveen toimiva lukko. WC pitää myös remontoida kokonaan ennen muuttoa. Nyt, parin päivän jälkeen meillä on toimiva ulko-ovi ja WC:kin on saatu miltei jo purettua. Luottamus omiin taitoihin alkaa pikkuhiljaa tulla takaisin.

-Annaliisa