Puutarhan kesä

Keltainen talo onkin viettänyt kunnon kesäloman.

Aina kun vesisade hellittää on tiedossa jotain ulkotöitä, jos ei muuta niin ruohonleikkuuta. Kaikki pihan vähäiset kukkasetkin meinaavat jäädä nokkosten peittoon.

Nurmikko rehottaa parin viikon kesälomareissun jälkeen.

Seuraava pihan ikuisuusprojekti on kallion putsaus.
Aloitin pari päivää sitten ja totesin, että homma kuullostaa paljon helpommalta kuin se oikeasti on. Pelkästään paljaalta alueelta haravoin sammalta kottikärryllisen verran ja kun oikeasti alettiin maata kaivamaan, neljä kottikärryllisen kantamisen jälkeen oli esillä reilu neliön verran paljasta kalliota.

Kallion puhdistusoperaatio alkutekijöissään.

Kaikenlainen kaivelu vanhan talon pihalla voi olla aika jännittävää, koskaan ei voi tietää mitä voi löytyä. Tähän mennessä puutarhavajan vierestä kaivaessani on löytynyt maahan hautautuneena entisiä tiiliä, vanhoja rautanauloja ja luita. Yksi sipulikasvin sipulikin löytyi, sen hautasin takaisin kukkapenkin päähän ja toivon että ensi kesänä siitä kasvaa jotain hienoa.

Kesä tulee kukkien

Onpas kuukausi livahtanut nopeasti.
Kesä alkaa olla käsillä, olemme jo saaneet ajaa nurmikonkin pari kertaa, tänään olisi taas sitä hommaa tiedossa.

Viime viikolla  omenapuut alkoivat kukkiman. Jopa pihan reunimmainenkin yritää, vaikka on jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksa edes kasvattaa lehtiä.

Vielä on yritystä

Pienet orvokit

Tällä viikolla projektina on huussin suoristus, olihan tuo jo aika vinossa. Katsotaan mitä siitä tulee. Toivottavasti se pysyy kasassa nostamisesta huolimatta.

Huussi luonnontilassa.

Kevät etenee

Kevät kurkkii jo pääsiäisenä.

Ja samat kukkaset viikko sitten.

Kevät tulee ja kevätkukat kasvaa näköjään vaikka lumen läpi. Meidän pihalla nuo ensimäiset aloitti jo pääsiäisenä. Jännityksellä ollaan katseltu mitä meidän pihalla alkaa kasvamaan. Nokkosta ja lupiinia ainakin.


Kun päivät lämpenevät, työt pihalla vaan lisääntyy.
Puita ja pensaita on tullut lahdattua niin paljon, ettei niistä syntyvän kokon polttamista kukaan jaksaisi valvoa. Haettiin siis haketin avuksi ja se onkin ruksutellut monta päivää. Eilen jo hetken näytti, että aletaan olla oksien kanssa voiton puolella, mutta sitten minä kävin taas omenapuiden kimppuun ja taas riittää yhdeksi illaksi hakettimelle käyttöä.

Viime viikolla ihmettelin pihalla talon nurkalla ihmeellisiä maan muotoja; siinä on pieni kumpare, jossa oli pari kuoppaa. Ajattelin siis täyttä yhden keskellä olleista kuopista ja siinä kaivellessa totesin, että koko kumpare taitaakin olla hiekkaa. Sen verran hyvin sen päällä kasvaa jo ruohoa ja sammalta, että useamman vuoden tuo entinen hiekkakasa on tuossa ollut. Olisikohan tuo tuohon tuotu talon lisäosan rakentamista varten joskus vuonna 1988-89. Eli ei muuta kun lapio käteen ja pihan mutaisia kohtia tasoittamaan.

Pihahommissa

Keltaisen talon piha on ollut useamman vuoden ollut aika vähäisellä hoidolla. Talo oli monta vuotta asumattomana ennen edellisiä omistajia ja edelliset asukkaatkin olivat raivanneet sen verran nurmikkoa esille, että lapsille oli saatu leikkialuetta.

Kevät alkaa pikkuhiljaa lämmittää, joten viherpeukaloakin alkaa pikkuhiljaa jo kolottaa.
Viimeisen viikon aikana on saaneet pihalla pensaat kyytiä.
Viikonloppuna ja varsinkin sunnuntaina oli kaunis ilma, joten tuli tehtyä paljon ulkohommia. Äiti ja isäkin oli myös auttamassa, niin saatiin paljon aikaiseksi. Lauantaina mm. etsimme risukon keskeltä marjapensaita ja siivosimme niistä
Tässä pari kuvaa meidän eilisestä projektista. Harvennettiin vähän syreenipensasta, jonka joku oli vähän erikoisemmalla tavalla leikannut aiemmin.

Entinen syreenipusikko.

Aika paljon sieltä tuli noita "puita" harvennettua.

Jotain sinne kuitenkin jäikin vielä, lehtien kasvua odotellessa.

Risuja ja oksia on monta isoa pinoa odottamassa polttamista. Kerrankin odotan innolla viikonloppua ja viikonlopulle luvattu vesisadetta. Tuulta tosin ei toivota, olisi ikävä polttaa risujen kanssa myös keltainen talo.

Viikonloppu kesämökillä

Kävimme pääsiäisviikonloppuna mökillä.
Oma pihamme alkaa jo pikkuhiljaa olla lumeton, mutta vain 150km päässä pohjoiseen lunta on vielä maassa.
Kevättä on kuitenkin jo ilmassa

Äidin kivikkopuutarhassa asustava rautapupu pilkistää jo lumen keskeltä.

Kävimme kävelyllä jäällä, kun sinne vielä uskalsi mennä.
Lokit olivat jättäneet jälkiä jäälle.

Kotiutumista

Vähän maustetta elämään.

Kuukauden kestänyt muutto on lopulta ohi. Kahden päivän siivoamisen jälkeen perjantaina palautettiin kerrostaloasunnon avaimet. Nyt asutaan virallisesti maalla. 

Suunnilleen kaikki omaisuus on vielä pahvilaatikoissa. Tosin eipä ole niitä kaappejakaan jotka tavaroilla täyttäisi.

Tavaroita pakkaillessa löysin hyllyn perältä pari vuotta sitten kirpparilta ostamani suola- ja pippurisirottimet. Nämä aurinkoisen sirottimet pääsevät siis lopulta esille ja käyttöön.

Ei tuu ikävä

Kerrostaloelämän  "iloja"

Sirpaleita käytävässä

 

Kun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (tai paremminkin aikaisin aamulla) saavuimme kotiin, pääsimme pitkästä aikaa näkemään vuokrakerrostalossa asumisen riemua.
Talon ulko-oven suuri lasi-ikkuna oli säpäleinä, kun joku oli heittänyt metallisen roskiksen vauhdilla ovesta läpi. Tiedä sitten mitä muuta rapussa on tapahtunut - pulloja ainakin olivat särkeneet - meidän tullessamme kaikkialla oli ihan hiljaista, lasinsiruja vain oli ympäri ala-aulaa ja se roskis lojumassa kaiken keskellä.