Tyyppitalon uudet tyypit

Mihin on kulunut kokonainen vuosi? Tai vähän ylikin... helmikuun lopussa blogissa on jotain tapahtunut. Onneksi ja ikävä kyllä meidän keltaisessa talossamme on senkin jälkeen jotain tapahtunut.

Vuosi sitten keväällä aloitin taloushallinnon kurssin, joten alkuun se piti alkuun sen verran kiireisenä, että blogi vähän unohtui. Ja niinkuin Laurakaisa Talo-blogissaan alkuvuodesta kirjoitti, mitä enemmän aikaa on edellisestä kirjoituksesta, sitä vaikeampaa on kirjoittaa uutta.

Mutta kun nyt olen kurssilta valmistunut työttömäksi, pitäisi (työnhaun lomassa tietenkin!) remontoinnille ja kirjoittamiselle periaatteessa olla taas aikaa. Tosin siinä tulee taas työttömän ongelma: kun on vain aikaa, on aloittaminen paljon vaikeampaa, kun voihan sen tehdä tunnin päästä tai lounaan jälkeen tai huomenna...

Tyyppitalon väkikin on viime vuodesta vähän vaihtunut, sillä toukokuussa Playboy-kissamme nukkui pois.
Kissaton talo oli kovin tyhjä, joten asiaa harkittuamme otimme yhteyttä Rescueyhdistys Kulkureihin  ja  ilmoittauduimme kodittomalle kissalle sijoituskodiksi. Ja parin päivän kuluttua siitä meille saapuikin kolmivuotias Oliver-herra. No kaikkihan jo arvaa, että Oliver hurmasi meidät tietysti heti, joten kuukauden kuluttua oltiinkin jo adoptiopapereita täyttämässä.

Sir Oliver

Oliver on hyvin rauhallinen tapaus ja kun pihalla naapurin kissat häntä kovasti kiinnosti, päätimme ottaa Oliverille kissakaverin. Niinpä vähän ennen joulua meille muutti Odessa-neitonen, n.12 viikkoinen pietarilainen katulapsi.

Prinsessa Odessa, n.12 viikkoisena

Meille tulleesta onnettomasta rääpäleestä Odessa on kasvanut jo puolivuotiaaksi vautimimmiksi ja energiaa ja vauhtia riittää välillä vähän liikaakin.
Kissojen yhteiselo vaatii vielä hieman harjoittelua, sillä Odessan mielestä Oliverin pörröhäntä on maailman paras vaaninnan ja hyökkäysten kohde. Nukkuessaan pentu alkaa olla Oliverin mielestä ihan siedettävä, mutta ei näitä vielä parhaiksi kavereiksi voi sanoa.

Tässä Odessa nyt, ikää n. 6kk ja Oliver on kasvattanut itselleen komean tarlviturkin.
Ja eräs parhaista päiväunipaikoista: verhoiltavan tuolin selkänoja (taas yksi mun keskeneräinen projekti).

Ja Annalle terveisiä, vihjailit tarpeeksi blogin päivittämisestä, joten tässä ollaan ;)