Eteinen - seinän paikkaus

Vähän tarkemmin vielä noiden eteisen seinien paikkailusta.
Tästä kohti tämä remontti alkoi, kun vähän kurkistin repsottavan ensopahvinpalan taakse ja sehän tulikin irrotettua kokonaan.

Päädyttiin siis laittamaan tähän täysin uusi pinkopahvi. Kiinnityksessä käytettiin vähän sekatekniikkaa, se on liimattu yläreunasta ja oikeasta reunasta ja naulattu vasemmasta reunasta sekä alareunasta. Alla olevassa kuvassa liimattuihin reunoihin naulat on lyöty "puolipänniin", että reuna liimautuu paikoilleen Lisäksi pinkopahvi vielä vähän pussittaa, sillä se on vielä kosteaa.

Tuo oli siinä mielessä vähän hankala kohta, että siinä on kulma ja keittiön puolella seinää on kuitenkin vain n. 5cm. Siinä vaiheessa kun suunnittelin pinkopahvin asennusta, halusin peittää ainoastaan niin paljon ensopahvia kuin on pakko. Jälkiviisaana tuosta kulmasta olisi saanut paljon nätimmän kun olisi viiltänyt tuon kulman ensopahvin auki ja tehnyt koko kulman pinkopahvilla.

Muut suuremmat reiät ensopahvissa paikattiin kaapinoven ja keittiön oven välistä saadulla paikkapalalla.

Ohensin paikan reunoja takapuolelta samalla lailla kuin pinkopahvin reunaakin ohennetaan. Lisäksi hioin reunaa vielä hiomapaperillakin. Tämä oli helppoa, sillä pahvi on paksua ja sen pinnassa monta kerrosta maalia, eli ei tarvinnut olla kovin varovainen.

Halusin vielä varmistaa, että liimaus varmasti pysyy paikoillaan, joten viilsin paikkapalan muodon seinän pahviin ja irrotin vanhan maalin (siinä lähti kyllä kerros pahviakin mukana) ja karhensin pahvin pinnan.

 Liimaa ja taas naulat puolipänniin kuivumisen ajaksi.

Ja ei muuta kuin maalia päälle, näin pienessä kuvassa ei paikkaa meinaa huomatakkaan.

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy taas yksi pieni keskeneräisyys, oven pystylistassa on nimittäin laastia. Eikä noita listoja saa edes pois (että ne voisi vaihtaa tai putsata ja maalata), kun laatoitus on tehty kätevästi irroittamatta listoja, eli nyt ne listat on sitten lattian "sisällä". Ehkä vaan maalaan laastitkin valkoisella ja unohdan koko jutun.

Mutta takaisin ensopahvin paikkaukseen. Liinavaatekaapin taakse piiloutui suurin paikattava kohta. Esin naulattii entisen pahvin alareuna kiinni seinään.

Tässäkin poistin maalipintaa ja karhensin pahvia paikan alta.
Tein paikkapaloista suorakulmaisia, sillä paikan rajat näkyvät kuitenkin ja suorat rajat ovat selkeämpiä kuin epämääräiset läiskät.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurimmat paikkaukset (vanhat ja uudet). Kaapin oven oikealla puolella uusi pinkopahvi. Vasemmalla puolella ovea oleva alue on tehty useammasta osasta.

Valmiina tuota pinkopahvipaikkausta ei edes huomaa, kun huoneessa on erilaisia sileitä seiniä muutenkin. Tasainen väri antaa aika paljon anteeksi.

No tulihan se eteinenkin maalattua ajallaan

Eteinenkin valmistui ainakin seinien osalta aikataulussa, eli jouluksi. Jalkalistat saatiin paikoilleen maanantaina 23.12.
Laiska bloggaaja ei vaan saanut aikaiseksi otettua kuvia, kun oli jo joulun odotusta ilmassa (eli siivousta ja kokkausta) ja sen jälkeen kaikenlaisia muita kiireitä.

Siitä piti tulla harmaa, mutta niin kuin moni on sitä sanonut, se värilastun juuri oikea harmaa väri muuttuukin seinillä joksikin muuksi, varsinkin kun seinien entinen väri ei ole enää vertailukohteena. Meidän eteisestä tulikin siis sininen (tosin mun äidin silmään se on vihertävä harmaa, eli jokainen päättäköön itse. Tietty tietokoneella värit näyttää erilaiselta kuin luonnossa).

Uusi väri oikealla, vanha vasemmalla.

Maalivalinta voi nostaa tunnolliselle perinneremontoijalle näppylöitä, sillä se on Tikkurilan remontti-ässää ja sävy on Tikkurilan värilastujen Salaisuus (X438). Moderni akrylaattimaali valittiin tässä tapauksessa, sillä seinissä oli jo ennestään useampi kerros vanhaa lateksia/alkydimaalia/mitälie ja koska tilan läpi kuljetaan paljon maalin täytyy kestää kulutusta ja mahdollisesti puhdistustakin. Ensopahvin vuoksi haluttiin maali, joka peittää kerralla, sillä jokainen maalikerros tukkii pahvin kohokuviota. Puolihimmeä maali tuo ensopahvin pintakuvion näkyviin kauniisti. Toisaalta se tuo myös kaikki muutkin epätasaisuudet esiin; tuossa ensopahvissa on ainakin paljon kupruja, eikä vessan lastulevyseinäkään ihan siistein ole. Toisaalta seinissä on nyt juuri sopivasti hohdetta, mattamaali olisi saattanut tehdä väristä ja huoneesta tunkkaisemman. 

Maalaamiseen menikin useampi tunti kuin olin ajatellut, sillä päädyin maalaamaan ensopahvin pensselillä, minkä ainakin toivon korostavan pahvin kohokuviota (telalla levitetty maali tukkisi kuviota enemmän).

Luulisi, että tumma väri pienentää jo valmiiksi pientä tilaa, mutta huoneessa on seitsemän oviaukkoa, joissa yhtä lukuunottamatta on kaikissa valkoiset ovet, ne keventävät huomattavasti. En usko että mikään väri olisi tätä tilaa suurentanutkaan.

Edelleen on tässäkin tilassa tekemistä, ainakin olohuoneen ja portaiden ovi pitää maalata ja jostain pitäisi metsästää japaninpaperia, jolla voisi paikata katon pinkopahvin repeämän ja katto pitää sen jälkeen tietty maalata (kuulemma remointit pitäis tehdä ylhäältä alaspäin, mutta onhan se paljon jännempää yrittää suojata seiniä maaliroiskeilta kun maalaa kattoa).

Ja mitähän tuolle lattialle tekisi? Jännästi puolet huoneesta on laatoitettu tummalla laatalla ja puolet vaalealla keittiön laatalla. Ehkä senkin kohtalo joskus valaistuu.

Tässä vielä malliksi vessan kulma ennen ja jälkeen seinien maalauksen.

Ensopahvin paikkaamisesta lisää seuraavan kerran.

Ostettiin kun halvalla saatiin

Joulun jälkeen kävimme alennusmyyntien sijasta kirpparikierroksella. Salossa on pari aika isoa kirppistä, joten niitä kiertäessä saa helposti kulumaan koko päivän.

Olen jostain saanut päähäni, että joulun aikaan on ihan turhaa käydä kirpparilla, kun kaikilla on joulukiireitä ja  pöydät ammottaa tyhjyyttään. Vaan nyt sain todeta olevani väärässä. Toki siellä oli huomattavasti väljempää kuin normaalisti, mutta ehkäpä sekin on vain hyvä, niin aarteet ei huku tavarapaljouden keskelle.

Hienoin löytö oli Slev/Arabia sähkölämmitin ja kun hintakin oli ainoastaan 10€, tätä ei mitenkään voinut jättää ostamatta. Kuoressa oleva Arabian leima on ollut käytössä 1964-1971, eli kyseinen yksilö on valmistettu luultavasti 60-luvulla. Tämän lämmittimen malli on kyllä vanhempi, sillä olen nähnyt näitä myynnissä myös Arabian piippuleimalla, eli ne ovat siis valmistettu 1932-1949 välillä.
Äiti oli mukana ja tuhahteli jotain turhuuksista, mutta kun tuossa muotoilussa on jotain niin kaunista.

Tämä yksilö on ihan hyvässä kunnossa; posliinissa on pari pientä kohua alareunassa ja pieniä maaliroiskeitakin siinä on, en ole vielä saanut kaikkia putsattua. Sähköjohto siitä puuttui, mutta myöhemmin samalla kirppiksellä tuli vastaan parilla eurolla vanha espresso-keitin, jonka johto oli sopiva (Jukalle on "sähkömiehenä" tärkeää että sähkölaitteet myös toimii). Pölyn poiston lisäksi riitti että kytki johdon seinään, muuta huoltoa se ei tarvinnutkaan. Laite lämpenee nopeasti ja kuoren varoituksen mukaan jopa 125 asteiseksi. Ei tämä päivittäiseen käyttöön tule, mutta jos sattuu tulemaan 30 asteen pakkaset, voihan sitä siinä vaiheessa valvotusti käyttää lisälämpöä tuomaan.

Seuraavana löyi omaa  lapsuuden nostalgiaa: 5kpl lasisia jälkkärikulhoja. Näitä meillä oli lapsena käytössä, kuulemma yksi on vielä ehjä ja äiti lupasi senkin minulle lahjoittaa. Vastahan meillä on kaksi "sarjaa" kuppeja saatu särjettyä. Alunperin oli Iittalan lasikuppeja, mutta ne halkeili yksitellen astianpesukoneessa. Siinä vaiheessa kun niitä oli enää yksi jäljellä, ostin tilalle Ikean lasikuppeja, mutta niistäkin olen onnistunut useamman särkemään (laattalattia on armoton, tiskikoneessa ei ole haljennut yksikään).

Ja se perinteinen  kirppariostoshan on tietysti Muurlan lasin vesikarahvi. Tällä kertaa äiti osti sellaisen itselleen.

Aiemmalla kirppiskierroksella ostin kaksi pulloon sopivaa kynttelikköä. Joku näiden muotoilussa vähän häiritsee, tai kenties tyhjän viinipullon käyttäminen sisustuselementtinä on se häiritsevä juttu. Mutta kun maksoivat vain 50snt/kpl, niin ostin kuitenkin, eiköhän ne paikkansa löydä. Kuvassa vain toinen, sillä meillä oli ilmeisesti niin kuiva joulu ja uudenvuodenaika, että ei vielä ole kuin yksi tyhjä viinipullo.

PS. Tänään on koko päivän satanut lunta eli kohta saan ottaa joululahjani käyttöön!

Muutin vähän blogin ulkonäköä näin uuden vuoden kunniaksi ja vaihtelun vuoksi. Ja koska joka koneella mm. värit on aina yksilöllisiä, toivon että tuo omalla koneella mukavan vihreä otsikon taustan sävy näkyy myös muilla suunnilleen samanlaisena.

Jouluruusun istutus

Hieman myöhässä kenties jouluaiheella, kun loppiainenkin meni jo. Mutta jos jotain pientä kuitenkin, päättyyhän jouluaikakin vasta Nuuttiin, silloin meidän kuusikin viedään pois.

Jouluruusu - tuleeko nimi siitä että tämän kukan voi istuttaa vielä joulukuun lopussa?

No ainakin tänä talvena se on näin, sillä joulukuun alun jälkeen lämpötila on pysytellyt tiukasti plussan puolella. Tänä talvena saimme siis viettää sään puolesta harmaata joulua.

Taisinkin kuitenkin vähän innostua joulusta, sillä askartelin jopa piparkakkutalonkin ja siitähän tulikin oman talomme mallinen.

Ja pienen vihjailun jälkeen joulukuustamme koristaa Marja Arolan Kalevalakorulle suunnittelemat joulukoristeet Havu ja Mirha. Varoitin Jukkaa, että nämä ostaessaan hän ikäänkuin samalla velvoitti itsensä ostamaan meille Arolan joulukoristeen jatkossakin joka joulu.

Tämän joulun mielenkiintoisin lahja tuli kyllä Jukan isältä. Se on puusta veistetty karhu ja sen paikka on tietenkin pihakallion korkeimmalla kohdalla.

Kaikenkaikkiaan jouluaika meni oikein mukavasti, syötiin liikaa jouluruokaa ja herkkuja ja pelattiin Carcassonnea, kun pukki toi siihen kaksi lisäosaa.

Jakorasioita putsaamassa

Eteinen etenee ja joulu lähestyy, ei paljoa kerkeä blogiakaan kirjoittamaan eteistä laittaessa ja joulua valmistellessa.

Eteisen vanhat posliiniset jakorasiat olivat paksun maalikerroksen peitossa. Eteinenhän on ollut alkuperäisen sammalenvihreän jälkeen tumman punainen, turkoosi ja viimeisimpänä hammastahnan värinen.

Onneksi ensimmäistä maalia ei ollut kansissa kuin pieni ohisutaisu, se vaati nimittäin kunnon rapsutusta irrotakseen tuosta posliinipinnastakin. Vanhat lateksimaalikerrokset puolestaan lähtevät melko helposti irti.

Tämän maalinpoistokeinon totesin hyväksi jo ruokahuoneen bakeliittista valokatkaisijaa putsaillessa. Käytän apuna niinkin voimakasta liuotinta kuin lämmin vesi. Viiden minuutin liotuksen jälken vanha maali irtoaa helposti venyvinä riekaleina, maalin rapsutuksessa olen käyttänyt ihan kynsiä ja hammastikkua pienimpiin rakosiin ja koloihin.

Tietty nuo piti jo heti laittaa paikoilleen, että niitä joutui seiniä maalatessa varomaan.

Eteisen remonttimietteitä

Suoritin eilen vähän arkeologisia kaivauksia eteisessä.

 Minun piti ihan vähän vaan kurkistaa tuonne eteisen repsottavan ensopahvin taakse, mutta  eihän se siihen sitten siihen jäänyt. Eteisen pintaremontointi on aiheuttanut päänvainaa, kun seinillä oleva ensopahvi on paikkapaikoin kärsinyt ja palojakin puuttuu, mutta haluttiin kuitenkin säilyttää sitä mahdollisimman paljon. Ja tuossa kaapinoven ja keittiön oviaukon välissä oli jo valmiiksi paikkapala jostain muualta revittyä ja huonokuntoista ensopahvia.

En ole vieläkään saanut ylipuhuttua itseäni siihen puolipaneliin. Alareunojen repeämät sillä olisi saanut peitettyä, mutta silloin juuri tuo kaapin ja keittiön oviaukon välinen ruma paikkaus olisi kuitenkin jäänyt näkyviin. No, sen olisi tietty voinut vaihtaa saunan oven vierestä irrotettuun ensopahvin palaan, mutta toisaalta en haluaisi tuhota enempää noita pahveja. Tilakin on aika pieni, joten vähän pelotti myös se, että panelointi pienentäisi sitä entisestään.

Viimeisin suunnitelmani on paikata tuo kaapinoven ja keittiön oviaukon välinen alue uudella pinkopahvilla ja ottaa sieltä alta vanhaa, alkuperiäistä ensopahvia, jolla paikkaan muiden seinien pienemmät reiät. Jääköön uusi paikkaus siis huomattavan erilaiseksi, alue ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kovin suurikaan.

Lopullinen ratkaisu nähdään sitten kun huone valmistuu. Ja toivottavasti valmistuu jouluun mennessä.

Ja millähän värillä nuo seinät sitten maalaa? Joku vaalea harmaan sävy on tämän hetken ajatus. Ongelma vaan on se, että värinhän pitäisi jotenkin sopia viereisten huoneiden väreihin, olohuoneessahan on P&R:n harmaa pikkurokokoo-tapetti kun taas keittiön tapetti on vaaleanpunainen.

Kellarissa on ikkuna

Keväällä paikoiltaan irroitettu kellarin ikkuna valmistui lopulta lokakuussa. Juuri parahiksi ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Uudet lasit on paikoillaan ja kitattu. Minä tykkään tämmöisistä hommista, jossa saa tehdä käsillään. Maalaaminen on myös ihan mukavaa hommaa, aito pellavaöljymaali vaan oli uusi tuttavuus, mutta kun muistaa ottaa sitä vain pienen pisaran pensselin kärkeen, maalia on juuri sopivasti. Se on kyllä ihan paras juttu pellavaöljymaalissa, että maalaushomman jälkeen riittää kun pesee kädet mäntysuovalla ja kaikki maali irtoaa.

Kittaukseen käytettiin Tikkurilan Vanhan ajan maalit- sarjan ikkunakittiä ja maalaukseen Uulan pellavaöljymaalia. 
Oltiin kyllä liian kiireisiä tuon maalaamisen suhteen, sillä taisi käydä niin, että kitti ei ollut ihan tarpeeksi kuivunutta, joen se on ryppyyntynyt. Kissakin on avustanut tekemällä oman tassunjälkensä tähän projektiin. Tottakai kaikki ylimääräiset jäljet on tulleet juuri tuon ulomman pokan kittauksiin, että ne varmasti näkyy ja osuu aina omaan silmään. Kissat on kyllä todella fiksuja, kun tietävät juuri mihin kannattaa tassunsa laittaa tehdäkseen lähtemättömän vaikutuksen.

Kissakin avusti ikkunan kittauksessa.

Avustaja itse

Eihän tuon yhden ikkunan tekemisessä mennyt kuin n. tunti kerrallaan aikaa, mutta kun kitin piti antaa kuivua useamman päivän ajan ja jokainen maalikerros myös sai kuivua pari päivää ennen kuin ikkuna käännettiin ja maalattiin vuorostaan toinen puoli.

Edelleen maali ja kitti on pehmeää, eli ikkunan kanssa pitää olla varovainen. Ja karmi on tarkoitus maalata keväällä kun ulkona on taas maalaussäät. Ja kaksi muuta kellarin ikkunaa kaipailee myös kunnostusta.

Talitinttien ruokintakin aloitettiin myös hyvissä ajoin tänävuonna, sillä kuulemma talitintit saattavaat varsinkin näin syksyisin  syödä kittiä paremman ruoan puutteessa.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat ko. kellarin ikkuna-aukosta. 

Hätävarapaikkaus kahden talven jälkeen.

Suojamuovi kunnostuksen ajaksi oli jo huomattava parannus

Valmis ja paikoillaan, karmien maalaus tiedossa ensi vuonna.