Eteinen - seinän paikkaus

Vähän tarkemmin vielä noiden eteisen seinien paikkailusta.
Tästä kohti tämä remontti alkoi, kun vähän kurkistin repsottavan ensopahvinpalan taakse ja sehän tulikin irrotettua kokonaan.

Päädyttiin siis laittamaan tähän täysin uusi pinkopahvi. Kiinnityksessä käytettiin vähän sekatekniikkaa, se on liimattu yläreunasta ja oikeasta reunasta ja naulattu vasemmasta reunasta sekä alareunasta. Alla olevassa kuvassa liimattuihin reunoihin naulat on lyöty "puolipänniin", että reuna liimautuu paikoilleen Lisäksi pinkopahvi vielä vähän pussittaa, sillä se on vielä kosteaa.

Tuo oli siinä mielessä vähän hankala kohta, että siinä on kulma ja keittiön puolella seinää on kuitenkin vain n. 5cm. Siinä vaiheessa kun suunnittelin pinkopahvin asennusta, halusin peittää ainoastaan niin paljon ensopahvia kuin on pakko. Jälkiviisaana tuosta kulmasta olisi saanut paljon nätimmän kun olisi viiltänyt tuon kulman ensopahvin auki ja tehnyt koko kulman pinkopahvilla.

Muut suuremmat reiät ensopahvissa paikattiin kaapinoven ja keittiön oven välistä saadulla paikkapalalla.

Ohensin paikan reunoja takapuolelta samalla lailla kuin pinkopahvin reunaakin ohennetaan. Lisäksi hioin reunaa vielä hiomapaperillakin. Tämä oli helppoa, sillä pahvi on paksua ja sen pinnassa monta kerrosta maalia, eli ei tarvinnut olla kovin varovainen.

Halusin vielä varmistaa, että liimaus varmasti pysyy paikoillaan, joten viilsin paikkapalan muodon seinän pahviin ja irrotin vanhan maalin (siinä lähti kyllä kerros pahviakin mukana) ja karhensin pahvin pinnan.

 Liimaa ja taas naulat puolipänniin kuivumisen ajaksi.

Ja ei muuta kuin maalia päälle, näin pienessä kuvassa ei paikkaa meinaa huomatakkaan.

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy taas yksi pieni keskeneräisyys, oven pystylistassa on nimittäin laastia. Eikä noita listoja saa edes pois (että ne voisi vaihtaa tai putsata ja maalata), kun laatoitus on tehty kätevästi irroittamatta listoja, eli nyt ne listat on sitten lattian "sisällä". Ehkä vaan maalaan laastitkin valkoisella ja unohdan koko jutun.

Mutta takaisin ensopahvin paikkaukseen. Liinavaatekaapin taakse piiloutui suurin paikattava kohta. Esin naulattii entisen pahvin alareuna kiinni seinään.

Tässäkin poistin maalipintaa ja karhensin pahvia paikan alta.
Tein paikkapaloista suorakulmaisia, sillä paikan rajat näkyvät kuitenkin ja suorat rajat ovat selkeämpiä kuin epämääräiset läiskät.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurimmat paikkaukset (vanhat ja uudet). Kaapin oven oikealla puolella uusi pinkopahvi. Vasemmalla puolella ovea oleva alue on tehty useammasta osasta.

Valmiina tuota pinkopahvipaikkausta ei edes huomaa, kun huoneessa on erilaisia sileitä seiniä muutenkin. Tasainen väri antaa aika paljon anteeksi.

No tulihan se eteinenkin maalattua ajallaan

Eteinenkin valmistui ainakin seinien osalta aikataulussa, eli jouluksi. Jalkalistat saatiin paikoilleen maanantaina 23.12.
Laiska bloggaaja ei vaan saanut aikaiseksi otettua kuvia, kun oli jo joulun odotusta ilmassa (eli siivousta ja kokkausta) ja sen jälkeen kaikenlaisia muita kiireitä.

Siitä piti tulla harmaa, mutta niin kuin moni on sitä sanonut, se värilastun juuri oikea harmaa väri muuttuukin seinillä joksikin muuksi, varsinkin kun seinien entinen väri ei ole enää vertailukohteena. Meidän eteisestä tulikin siis sininen (tosin mun äidin silmään se on vihertävä harmaa, eli jokainen päättäköön itse. Tietty tietokoneella värit näyttää erilaiselta kuin luonnossa).

Uusi väri oikealla, vanha vasemmalla.

Maalivalinta voi nostaa tunnolliselle perinneremontoijalle näppylöitä, sillä se on Tikkurilan remontti-ässää ja sävy on Tikkurilan värilastujen Salaisuus (X438). Moderni akrylaattimaali valittiin tässä tapauksessa, sillä seinissä oli jo ennestään useampi kerros vanhaa lateksia/alkydimaalia/mitälie ja koska tilan läpi kuljetaan paljon maalin täytyy kestää kulutusta ja mahdollisesti puhdistustakin. Ensopahvin vuoksi haluttiin maali, joka peittää kerralla, sillä jokainen maalikerros tukkii pahvin kohokuviota. Puolihimmeä maali tuo ensopahvin pintakuvion näkyviin kauniisti. Toisaalta se tuo myös kaikki muutkin epätasaisuudet esiin; tuossa ensopahvissa on ainakin paljon kupruja, eikä vessan lastulevyseinäkään ihan siistein ole. Toisaalta seinissä on nyt juuri sopivasti hohdetta, mattamaali olisi saattanut tehdä väristä ja huoneesta tunkkaisemman. 

Maalaamiseen menikin useampi tunti kuin olin ajatellut, sillä päädyin maalaamaan ensopahvin pensselillä, minkä ainakin toivon korostavan pahvin kohokuviota (telalla levitetty maali tukkisi kuviota enemmän).

Luulisi, että tumma väri pienentää jo valmiiksi pientä tilaa, mutta huoneessa on seitsemän oviaukkoa, joissa yhtä lukuunottamatta on kaikissa valkoiset ovet, ne keventävät huomattavasti. En usko että mikään väri olisi tätä tilaa suurentanutkaan.

Edelleen on tässäkin tilassa tekemistä, ainakin olohuoneen ja portaiden ovi pitää maalata ja jostain pitäisi metsästää japaninpaperia, jolla voisi paikata katon pinkopahvin repeämän ja katto pitää sen jälkeen tietty maalata (kuulemma remointit pitäis tehdä ylhäältä alaspäin, mutta onhan se paljon jännempää yrittää suojata seiniä maaliroiskeilta kun maalaa kattoa).

Ja mitähän tuolle lattialle tekisi? Jännästi puolet huoneesta on laatoitettu tummalla laatalla ja puolet vaalealla keittiön laatalla. Ehkä senkin kohtalo joskus valaistuu.

Tässä vielä malliksi vessan kulma ennen ja jälkeen seinien maalauksen.

Ensopahvin paikkaamisesta lisää seuraavan kerran.

Ostettiin kun halvalla saatiin

Joulun jälkeen kävimme alennusmyyntien sijasta kirpparikierroksella. Salossa on pari aika isoa kirppistä, joten niitä kiertäessä saa helposti kulumaan koko päivän.

Olen jostain saanut päähäni, että joulun aikaan on ihan turhaa käydä kirpparilla, kun kaikilla on joulukiireitä ja  pöydät ammottaa tyhjyyttään. Vaan nyt sain todeta olevani väärässä. Toki siellä oli huomattavasti väljempää kuin normaalisti, mutta ehkäpä sekin on vain hyvä, niin aarteet ei huku tavarapaljouden keskelle.

Hienoin löytö oli Slev/Arabia sähkölämmitin ja kun hintakin oli ainoastaan 10€, tätä ei mitenkään voinut jättää ostamatta. Kuoressa oleva Arabian leima on ollut käytössä 1964-1971, eli kyseinen yksilö on valmistettu luultavasti 60-luvulla. Tämän lämmittimen malli on kyllä vanhempi, sillä olen nähnyt näitä myynnissä myös Arabian piippuleimalla, eli ne ovat siis valmistettu 1932-1949 välillä.
Äiti oli mukana ja tuhahteli jotain turhuuksista, mutta kun tuossa muotoilussa on jotain niin kaunista.

Tämä yksilö on ihan hyvässä kunnossa; posliinissa on pari pientä kohua alareunassa ja pieniä maaliroiskeitakin siinä on, en ole vielä saanut kaikkia putsattua. Sähköjohto siitä puuttui, mutta myöhemmin samalla kirppiksellä tuli vastaan parilla eurolla vanha espresso-keitin, jonka johto oli sopiva (Jukalle on "sähkömiehenä" tärkeää että sähkölaitteet myös toimii). Pölyn poiston lisäksi riitti että kytki johdon seinään, muuta huoltoa se ei tarvinnutkaan. Laite lämpenee nopeasti ja kuoren varoituksen mukaan jopa 125 asteiseksi. Ei tämä päivittäiseen käyttöön tule, mutta jos sattuu tulemaan 30 asteen pakkaset, voihan sitä siinä vaiheessa valvotusti käyttää lisälämpöä tuomaan.

Seuraavana löyi omaa  lapsuuden nostalgiaa: 5kpl lasisia jälkkärikulhoja. Näitä meillä oli lapsena käytössä, kuulemma yksi on vielä ehjä ja äiti lupasi senkin minulle lahjoittaa. Vastahan meillä on kaksi "sarjaa" kuppeja saatu särjettyä. Alunperin oli Iittalan lasikuppeja, mutta ne halkeili yksitellen astianpesukoneessa. Siinä vaiheessa kun niitä oli enää yksi jäljellä, ostin tilalle Ikean lasikuppeja, mutta niistäkin olen onnistunut useamman särkemään (laattalattia on armoton, tiskikoneessa ei ole haljennut yksikään).

Ja se perinteinen  kirppariostoshan on tietysti Muurlan lasin vesikarahvi. Tällä kertaa äiti osti sellaisen itselleen.

Aiemmalla kirppiskierroksella ostin kaksi pulloon sopivaa kynttelikköä. Joku näiden muotoilussa vähän häiritsee, tai kenties tyhjän viinipullon käyttäminen sisustuselementtinä on se häiritsevä juttu. Mutta kun maksoivat vain 50snt/kpl, niin ostin kuitenkin, eiköhän ne paikkansa löydä. Kuvassa vain toinen, sillä meillä oli ilmeisesti niin kuiva joulu ja uudenvuodenaika, että ei vielä ole kuin yksi tyhjä viinipullo.

PS. Tänään on koko päivän satanut lunta eli kohta saan ottaa joululahjani käyttöön!

Muutin vähän blogin ulkonäköä näin uuden vuoden kunniaksi ja vaihtelun vuoksi. Ja koska joka koneella mm. värit on aina yksilöllisiä, toivon että tuo omalla koneella mukavan vihreä otsikon taustan sävy näkyy myös muilla suunnilleen samanlaisena.

Jouluruusun istutus

Hieman myöhässä kenties jouluaiheella, kun loppiainenkin meni jo. Mutta jos jotain pientä kuitenkin, päättyyhän jouluaikakin vasta Nuuttiin, silloin meidän kuusikin viedään pois.

Jouluruusu - tuleeko nimi siitä että tämän kukan voi istuttaa vielä joulukuun lopussa?

No ainakin tänä talvena se on näin, sillä joulukuun alun jälkeen lämpötila on pysytellyt tiukasti plussan puolella. Tänä talvena saimme siis viettää sään puolesta harmaata joulua.

Taisinkin kuitenkin vähän innostua joulusta, sillä askartelin jopa piparkakkutalonkin ja siitähän tulikin oman talomme mallinen.

Ja pienen vihjailun jälkeen joulukuustamme koristaa Marja Arolan Kalevalakorulle suunnittelemat joulukoristeet Havu ja Mirha. Varoitin Jukkaa, että nämä ostaessaan hän ikäänkuin samalla velvoitti itsensä ostamaan meille Arolan joulukoristeen jatkossakin joka joulu.

Tämän joulun mielenkiintoisin lahja tuli kyllä Jukan isältä. Se on puusta veistetty karhu ja sen paikka on tietenkin pihakallion korkeimmalla kohdalla.

Kaikenkaikkiaan jouluaika meni oikein mukavasti, syötiin liikaa jouluruokaa ja herkkuja ja pelattiin Carcassonnea, kun pukki toi siihen kaksi lisäosaa.