Kevät toi... pientä pintaremonttia

Kun kevät saa normaalit ihmiset siivoamaan ja pesemään ikkunoita, minä päädyin tekemään remonttia (eli sotkua). Mitäpä muutakaan sitä pääsiäisviikonloppuna vanhassa talossa tekisi.

Yläkerran aula ja portaat ovat olleet aikamoinen ongelma, jota olen pähkäillyt siitä asti kun taloon muutettiin. Tila on matala, seinät täynnä sähköjohtoja, kaide puuttuu ja kaiken kruununa on vielä sähkökaappi keskellä seinää portaissa.

Jos viime lauantaina olisi lottovoitto osunut kohdalle, revittäisiin kaikki lastulevyt irti kattoa myöten ja vaihdettaisiin levyjen takana vaanivat lasivillat ekovillaan, siirrettäisiin sähkötaulu ja vedettäisiin sähköt seinien sisälle, mutta sitä odotellessa saa riittää pintojen maalaaminen.

Sähköthän voisi koteloida, mutta sitten olisi niitä kotelointeja pitkin seiniä (ja se sähkökaappi olisi vielä isompi kaappi...), eikä nekään kovin kauniita luultavasti olisi.

Sisustusohjelmissa aina hoetaan että jos sitä ei voi peittää, korosta sitä, joten tehdään siis sähköjohdoista osa sisustusta. Viime viikonloppuna toteutuskelpoinen idea lopulta tuli ja tottakai piti heti kokeilla kuinka tiukassa aulan tapetit on. Aika hyvinhän ne lähti kun malttoi kostuttaa kunnolla, ainoastaan kitattujen saumojen kohdalta tapettia joutui nyppimään sentin paloina. Huonekaan ei tuntunut enää niin matalalta, kun tapetit lähti katosta.

Torstaina oltiin tässä vaiheessa.

Osa tapeteista on irrotettu ja kaiteen rakentaminen aloitettu. Kaikki lastulevyjen saumat täytyy vielä kitata kunnolla saumanauhojen kanssa ennen maalausta (vanhat kittaukset on tehty vähän sinnepäin, ei ne ole paksun paperitapetin alta näkyneet). Lisäksi pitäisi vielä rakentaa jonkinlainen teline portaisiin, että päästään niidenkin kohdalta kattoon käsiksi.

Nämä esivalmisteluhommat on niin ikäviä ja aikaa vieviä, kun haluaisi vaan päästä jo maalaamaan.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa! Meillä jatkuu kaideprojekti.

Tyyppitalon uudet tyypit

Mihin on kulunut kokonainen vuosi? Tai vähän ylikin... helmikuun lopussa blogissa on jotain tapahtunut. Onneksi ja ikävä kyllä meidän keltaisessa talossamme on senkin jälkeen jotain tapahtunut.

Vuosi sitten keväällä aloitin taloushallinnon kurssin, joten alkuun se piti alkuun sen verran kiireisenä, että blogi vähän unohtui. Ja niinkuin Laurakaisa Talo-blogissaan alkuvuodesta kirjoitti, mitä enemmän aikaa on edellisestä kirjoituksesta, sitä vaikeampaa on kirjoittaa uutta.

Mutta kun nyt olen kurssilta valmistunut työttömäksi, pitäisi (työnhaun lomassa tietenkin!) remontoinnille ja kirjoittamiselle periaatteessa olla taas aikaa. Tosin siinä tulee taas työttömän ongelma: kun on vain aikaa, on aloittaminen paljon vaikeampaa, kun voihan sen tehdä tunnin päästä tai lounaan jälkeen tai huomenna...

Tyyppitalon väkikin on viime vuodesta vähän vaihtunut, sillä toukokuussa Playboy-kissamme nukkui pois.
Kissaton talo oli kovin tyhjä, joten asiaa harkittuamme otimme yhteyttä Rescueyhdistys Kulkureihin  ja  ilmoittauduimme kodittomalle kissalle sijoituskodiksi. Ja parin päivän kuluttua siitä meille saapuikin kolmivuotias Oliver-herra. No kaikkihan jo arvaa, että Oliver hurmasi meidät tietysti heti, joten kuukauden kuluttua oltiinkin jo adoptiopapereita täyttämässä.

Sir Oliver

Oliver on hyvin rauhallinen tapaus ja kun pihalla naapurin kissat häntä kovasti kiinnosti, päätimme ottaa Oliverille kissakaverin. Niinpä vähän ennen joulua meille muutti Odessa-neitonen, n.12 viikkoinen pietarilainen katulapsi.

Prinsessa Odessa, n.12 viikkoisena

Meille tulleesta onnettomasta rääpäleestä Odessa on kasvanut jo puolivuotiaaksi vautimimmiksi ja energiaa ja vauhtia riittää välillä vähän liikaakin.
Kissojen yhteiselo vaatii vielä hieman harjoittelua, sillä Odessan mielestä Oliverin pörröhäntä on maailman paras vaaninnan ja hyökkäysten kohde. Nukkuessaan pentu alkaa olla Oliverin mielestä ihan siedettävä, mutta ei näitä vielä parhaiksi kavereiksi voi sanoa.

Tässä Odessa nyt, ikää n. 6kk ja Oliver on kasvattanut itselleen komean tarlviturkin.
Ja eräs parhaista päiväunipaikoista: verhoiltavan tuolin selkänoja (taas yksi mun keskeneräinen projekti).

Ja Annalle terveisiä, vihjailit tarpeeksi blogin päivittämisestä, joten tässä ollaan ;)