 |
| Keltainen talo niinkuin sen ensimmäisen kerran näimme. |
Tällä viikolla palkittiin parin kuukauden odotus ja lopulta keltainen talo on meidän. Uusi kotimme on vuonna 1943 valmistunut rintamamiestalo/tyyppitalo joka vaatii paljon remonttia ja rakkautta. Loppuelämän projekti siis.
Ensimmäinen visiitti uutena omistajana oli hyvin ristiriitainen, silmät tuntuivat osuvan vain kaikkeen mikä on rempallaan ja vaatii kunnostusta. Iski epäillys siitä ymmärtääkö oikeasti itsekkään mihin tässä nyt on tullut lupauduttua. Samoin luottamus omiin remonttitaitoihin laski kovaa vauhtia.
Toisena päivänä alkujärkytys alkoi jo hieman haihtua ja osasi keskittyä oleelliseen, eli aletaan pikkuhiljaa tekemään remonttia huone kerrallaan ja yritetään sulkea silmämme muiden huoneiden puutteilta.
Ensimmäisenä tehtävälistalla oli saada ulko-oveen toimiva lukko. WC pitää myös remontoida kokonaan ennen muuttoa. Nyt, parin päivän jälkeen meillä on toimiva ulko-ovi ja WC:kin on saatu miltei jo purettua. Luottamus omiin taitoihin alkaa pikkuhiljaa tulla takaisin.
-Annaliisa
Onneksi olkoon, todella kaunis talo! Varmasti tekemistä riittää, mutta sehän nimenomaan onkin suuri osa hupia, että saa tehdä itse.
VastaaPoistaKiitos! Tosiaan tekemistä riittää niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Eipä tule enää tekemisen puutetta meille.
Poista