Kevät yllätti

Olin jo viime viikolla aloittanut nurinakirjoituksen siitä kun kevään eteneminen oli niin hidasta, harmaata, kuraista ja sateista, mutta yhtäkkiä viime torstaina kevät tulikin meidä pihalle. Ja siitä seurasi tietenkin se, että itsekin piti rientää pihalle kuoputtamaan, ei siinä kerennyt blogia päivittämään.

Kateellisena katselin jo pari viikkoa sitten blogeissa kuvia ensimmäisistä krookuksista ja muista kevätkukista, kun meidän pihalla oli pelkkää lunta. Tosin nytkin kun ensimmäiset kevätkukat alkavat pihalla heräilemään, ensimmäisenä syreenipensaan juurella vihersi meidän hunninkopihaan sopivasti nokkonen. Otin tästä kevään vihertäjästä kuvan ja revin sitten juurineen pois.

On se nokkonenkin söpö pienenä

Viikonloppuna meillekin on ensimmäiset kevätkukat heränneet lumen  kadottua. Lumikello on ensimmäisistä kukista näyttävin ja pikkuiset helmililjat kukkivat pian syreenin juurella. Myös myöhään syksyllä istuttamani tulppaanit ovat selvinneet talvesta. Kuvan lumikellot olivat vielä keskiviikkona kokonaan lumen peitossa ja sunnuntaina ne jo kukkivat.

Lumikello odotti vain lumen sulamista.

Helmililjakin on herännyt.

Torstaina ja perjantaina sahasin ja leikkasin vaaahterantaimia pois ruusu/syreenipensaikosta, osa vaahteroista oli jo pari metriä pitkiä. Noiden vaahteran alkujen raivaaminen minun piti tehdä vähän Jukalta salaa, hän kun ei ymmärrä ollenkaan mun vaahteravihaa. Pensaan päässä on hieno vanha vaahtera, joka on mielestäni hieno, en vaan tykkää noista pikkuvaahteroista, jotka valloittaa kaiken ympärstönsä. Tuo pensaikko on ollut ihan "luonnontilassa" (eli hoitamatta) ties kuinka kauan ja sen kimppuun pitäisi käydä jossain vaiheessa, kunhan keretään.

Eilen saatiin silputtua kaikki nuo raivaamani vaahterat ja maaliskuussa leikatut omenapuun oksat.
Tuo oksasilppuri on kyllä ollut hyvä ostos ihan jo näin kahden kevään perusteella. Joka kevät oksia kuitenkin tulee ja oksasilpusta saa hyvää katetta, jota aina tarvitaan jonnekin. Ja kun oman pihan oksista on selvitty, silppurin voi viedä mökille, missä silputtavaa ei lopu kai koskaan (ja juuri kun luulee sen loppuvan kaadetaan taas yksi puu).