Hiljaista on blogissa

Ensin olin itse viikon sairaslomalla (angiina) ja sitten hajosi tietokone.
Ensin koneesta kuului hassua lorinaa, sitten poks ja siinä vaiheessa kaikki pimeni. Reiluun viikkoon ei ole siis ollut konetta, jolla saisi siirrettyä kuvia nettiin. Täytyy ehkä tutustua tarkemmin tähän läppäriin, jos tällä kuitenkin onnistuisi kuvia pienentämään...

Ilman kuvia siis mennään.

Meillä täällä Kiskossa ei ole satanut reiluun kolmeen viikkoon oikeastaan lainkaan, viime viikolla yhtenä aamuna yritti sataa, mutta ei sitten kuitenkaan. Kaikki sade- ja ukkospilvet ovat kiertäneet tämän paikan. Noh, Murphyn lain mukaanhan käy kuitenkin niin että auringonpaistetta riittää vielä seuraavat puolitoista viikkoa ja juhannuksena sataakin sitten koko viikonlopun.
Kukkien ja muiden pihakasvien kasteluun on luultavasti kulunut jo pari kuutiota vesijontovettä, ehkä olisi hyvä tutustua pihalla olevaan vanhaan kaivoon, josko sieltä saisi jatkossa kasteluvedet.

Kesän etenemistä on ihanaa seurata omalla pihalla. Toukokuun puolella kukkimisen aloittivat vuohenjuuret ja tulpppaanit sekä narsissit. Belliksetkin pääsivät vauhtiin pari viikkoa sitten. Nyt vuohenjuurten ja aikaisten sipulikasvien kukinta on ohi ja nyt vuorossa on päivänliljat, ne aloittivat pari päivää sitten.
Tänään oli myös auennut ensimmäinen juhannusruusun kukka.

Kunhan saan taas kuvia siirrettyä, voin laittaa kuvia näistä ihanuuksista.

Ruisleivän leipomisen vaikeudesta

Ruisjauho, vesi ja ripaus suolaa. Sekoitetaan, kohotetaan, vaivataan, kohotetaan lisää, leivotaan ja paistetaan. Ei pitäis olla vaikeaa, ainakaan teoriassa. Silti joka kerta vähän jännittää, että mitä siitä tulee.

Sain kummitädiltä joskus lahjaksi Maija keittää -kirjan, joka on uusintapainos vanhasta keittokirjasta. Sitä olenkin ihan mielenkiinnolla selaillut, jostain on tulut halu tehdä perinteistä ruokaa, kai se kuuluu vanhan talon tunnelmaan: vanhanaikainen ruoka. Olen mm. lopulta opetellut tekemään oikeaa ruskeaa kastiketta ja syksyllä tein omenahilloa ja keitin omena- ja marjamehua Maijan ohjeiden mukaan.

Näistä innostuneena uskaltauduin yrittämään tehdä ihan oikeaa juureen tehtyä ruisleipää. Internetin syvyyksistä löytyikin paljon neuvoja ja ohjeita leivän tekemiseen. Juurta en alkuinnostukseen mistään saanut, joten tein juuren itse, hapankorpuista. (Tässä yksi ohje juuren tekemiseen: Ruisleivän juuri)

Ensimmäisellä kerralla juuri lähti käymään aika laiskasti, eikä taikina siksi oikein noussutkaan kunnolla. Mutta kärsivällisyys palkittiin (nostattelin juurta kaikessa rauhassa pari päivää), sillä valmis leipä maistui ihan oikealta ruisleivältä.

Joka kerta kun alan leipää leipomaan, pitää ensin selata Maijan kirjaa ja googlata ohjeita netistä, kun en koskaan  muista laittaa muistiin kuinka leipäni olen tehnyt ja tottakai valmiita ohjeita täytyy vähän muokata omaksi. Nyt pitää ihan itseäkin varten kirjoittaa oma ohje ylös.

Tällä viikolla tein suunnilleen näin:

Ensin raski:
1-1,5dl juuri
4dl ruisjauho
4dl käden lämpöistä vettä

Puuhaarukalla sekoitellaan ja kansi päälle. Nostatus 12-24h. Meillä taikinan nostatuspaikka on pöydällä ilmalämpöpumpun edessä, siinä on ehkä tasaisin lämpö. Pari kertaa kurkkaan mitä kannen alla tapahtuu ja sekoittelen. Nykyään mun juuri alkaa jo olla niin voimissaan, että se alkaa kuplimaan oikein kunnolla.

Sitten taikinan tekoon :
1tl suolaa
1dl vettä
n.5dl ruisjauhoja
1,5dl vehnäjauhoja

Tässä vaiheessa otetaan talteen n. desin verran taikinaa juureksi, jossain sanottiin, että juuri otetaan talteen ennen suolan lisäystä. Oma juureni säilytetään jääkaapissa lasipurkissa. Juuri säilyy sellaisenaan noin viikon ja jos ei tule joka viikko leivottua leipää, juurta voi "ruokkia" ruokalusikallisella vettä ja ruisjauhoa.

Taikinaa vaivataan kunnolla kulhossa, sen pintaan painellaan sormella risti ja sen annetaan nousta niin kauan että risti häviää (yleensä unohdan kulhon 1-2 tunniksi pöydälle, mikä on just hyvä).

Sitten leivotaan leipä ja tökitään vähän haarukalla, ettei pinta repeile pahasti kohotessa ja paistuessa.
Ja taas annetaan nousta 1-2h liinan alla.
Meillä ei ole leivinuunia, joten ainakin sähköuunia käytettäessä leivästä kannattaa tehdä aika korkea, sillä se leviää uunissa.

Lopulta päästään paistohommiin, 200 astetta  45min-1h. Jossain ohjeessa leipä laitettiin 250 asteiseen uuniin ja lämpö laskettin heti 175-200 asteeseen.

Sain leivän juuri valmiiksi. Tämä otetaan mukaan kun lähdetään viikonlopuksi mökille.

******

Ja vielä tähän loppuun kuvia kevään kukkasista, sillä pihallahan tämäkin viikko on mennyt kesän tuloa ihmetellessä.

Olisikohan kevättähtiä nuo siniset. Haravoinnin jälkeen ne oikein räjähtivät kukkimaan ruusupensaikon reunaan.
Ja ensimmäinen kevätesikko. Nurmikon esikkoalue on laajentunut paljon viimekeväästä.

Puushow

Sitä saa mitä tilaa, tällä kertaa tilattiin puuta. Ja sitähän me sitten saatiin.

Onneksi moottorisahan käytössä on vielä uutuudenviehätystä ja saatiin naapurilta klapikone lainaan, eiköhän nuo tuosta katoa tuonne liiterin puolelle. Jukka pätki puut parissa päivässä ja ensimmäiset pari mottia klapeja on jo pinottuna liiterissä.

Viikonloppuna tuli myös tehtyä eräänlainen urotyö. Tontin rajalla on ruusu- ja syreenipensaikko, jota ei ole moneen moneen vuoteen hoidettu, ruusupensaiden vieressä on vielä iso vaahtera, jonka lehtiä pensaiden alla oli paksu kerros. Onnistuimme haravoimaan suurimman osan lehdistä pois, toivottavasti ruusut arvostaa sitä.

Lehtien alta löytyi mm. pari pullonkorkkia, hajonneita kukkaruukkuja, lasinsirpaleita, wanha pistorasian kansi ja reumavoidetuubi. Kaikenlaista voi vanhan talon pihasta löytää. Aika kaljuksi tuo maa jäi, jännä nähdä mitä siihen lopulta kasvaa. Nokkosta varmaan, kun on meidän pihasta kysymys.

Sunnuntain viimeinen pihahomma oli kasvimaakehikon tekeminen. Aloitetaan tällaisella n. metri x metri laatikolla, laatikoitahan saa tehtyä lisää jos oikein innostuu kasvimaata hoitamaan.

Multaa on tänä keväänä kulunut jo 400litraa. Tuohon kasvimaahan pari 40 litran säkkiä ja vappuna perustettuun kukkapenkkiin loput. Penkin vieressä on aika kuivan näköinen kataja, millähän sitäkin elvyttäisi...
Uusi kukkapenkki on yläpihalla, tien vieressä, missä kulkee paljon lenkkeilijöitä. Eräänlainen edustus-kukkapenkki tästä olisi siis tarkoitus saada aikaiseksi. Kukat vaan on vielä keittiön ikkunalla odottamassa, että kevät etenee ja ne voi istuttaa.

Vappu vanhassa talossa

Tänä vuonna vappuaattona oli sen verran kylmää, harmaata ja tuulista, että me vietimme sitä lähinnä sisätiloissa. Nautimme vapaaillasta: syötiin hyvin, saunottiin ja nähtiin kavereita myöhemmin illalla.

Ruokalistalla oli suunnitelmista poiketen savustettua haukea.
Naapurin isäntä yllätti meidät edellisenä päivänä tuomalla meille kaksi haukea, ihan elävää sellaista. Entisillä kaupunkilaisilla meinasi mennä sormi suuhun  kalan kanssa, mutta onneksi äitini oli joskus viisaudessaan antanut joululahjaksi ruutukokki-keittokirjan, missä oli kalan perkauskin opetettu ihan kuvien kanssa.
Saatiin me siitä kalasta pari fileetäkin aikaiseksi. Ja ei-niin-onnistuneista fileepaloista tehdään tänään kalasoppaa. (Täytyy tänä kesänä pyytää joku osaava pitämään kalanperkauksen oppitunti, jos tuo naapuri innostuu enemmänkin meille kalaa tuomaan.)

Vappupäivä kului auringosta nautiskellessa ja  pihahommia tehden. Vaihdettiin transitiin kesärenkaat, jatkettiin kellarin ikkunan putsausta; sain sen ainoan ehjän lasin ehjänä irti, jee.
Ja grillattiin makkaraa, moni muukin taisi toukokuun ensimmäistä päivää viettää grillin ääressä.

Kaivoin entisen angervopensaan reunalle kukkapenkin. Onhan tuo ehkä vähän tyhmä paikka, kun tulevaisuudessa saan luultavasti olla kitkemässä niitä angervonversoja sieltä penkistä, mutta olkoon se sitten itselleni opetus.  Ja muistetaan vuorata seuraava kukkapenkki juurieste-kankaalla.

Kellarin ikkuna

Tämän kesän to-do-listan alkupäässä on kellarin ikkunan kunnostaminen.

Ikkunan lasit olivat rikki kun talon ostimme. Tilapäisratkaisuna ikkunaan tuli laitettua pahvi ja villaa väliin, että kellarin lämpötila pysyisi talven ajan plussan puolella. Jukan työkaverit naureskeli, että sama pahvi on siinä vielä seuraavana talvenakin... ja niinhän se olikin. Sateinen sää oli yksi tekosyy miksi tuota ikkunaa ei tullut viime kesänä korjattua.

Pikkulinnut ovat hakeneet pesänrakennus tarpeet kellarin ikkunan väliaikais-suojasta.

Kellarin ikkunan nykyien väliaikaisratkaisu.

Viikonloppuna purettiin pahvit ja villat ja irrotettiin ikkuna.
Aloitin rapsuttamaan vanhaa maalia ja kittiä irti ikkunasta. Ikkuna ja ikkunan karmi olivat onneksi edelleen niin hyvässä kunnossa, ettei puuosia tarvitse uusia. Yksi kulmarauta puuttuu, semmoinen pitäisi varmaan jostain hommata. Mielellään vanha ja käytetty sellainen.

Sentään yksi ehjä lasi, ainakin vielä.

Kaikki kunnostukseen tarvittavat materiaalit, kuten ikkunakitti, uudet lasit ja maalit ovat vielä kaupassa, mutta irrotellaan nuo maalit ensin.

Pihahommissa meillä on tietenkin aina mukana harmaa ja karvainen apulainen

Pihakalliolta on hyvä vahtia koko pihan tapahtumia.

"Joko se kuvaaminen loppuu."

Postin tuomaa

Posti toi positiivisen yllätyksen. Tilattiin jokin aika sitten Meidän talo-lehti, kun halvalla saatiin ja sen tilaajalahjana tuli Suuri terassi- ja pihakirja. Minä suhtaudun vähän epäilevästi kaikenlaisiin hienoihin tilaajalahjoihin, mutta tämä yllätti positiivisesti.

Kirjassa esitellyt pihat on tietenkin ihan ylihienoja ja moderneja mikä ei suoraan sovi tällaisen vanhan talon ympärille, mutta paljon mielenkiintoisia ideoita sieltä löytyy. Parasta tässä kirjassa on pihoista piirretyt pihasuunnitelmat ja kuvitetut rakennusohjeet. Meillä on niin hyvä lähikirjasto, että en yleensä osta kirjoja, mutta tämä on ihan hyvä yleisopus kirjahyllyyn.

Tarkoituksenani on yrittää piirtää meidän hunninkopihasta jonkinlainen pohjapiirrustuksen, että voisi sen kanssa hieman suunnitella miten pihaa aletaan pikkuhiljaa kunnostamaan. Tulevana kesänä haluaisin tehdä pihalle ainakin betonilaatoista terassin/pation. Viime kesänä puutarhapöytä ja tuolit olivat nurmikolla ja niiden raahaaminen edestakaisin ruohonleikkurin tieltä monta kertaa viikossa oli todella rasittavaa. Pohjapiirros pihasta auttaisi päättämään laatoituksen lopullisen paikan.

Sitten enää puuttuukin, että joku kaivaa kuopan ja tekee sen pation. Löytyykö vapaaehtoisia?

Kevät yllätti

Olin jo viime viikolla aloittanut nurinakirjoituksen siitä kun kevään eteneminen oli niin hidasta, harmaata, kuraista ja sateista, mutta yhtäkkiä viime torstaina kevät tulikin meidä pihalle. Ja siitä seurasi tietenkin se, että itsekin piti rientää pihalle kuoputtamaan, ei siinä kerennyt blogia päivittämään.

Kateellisena katselin jo pari viikkoa sitten blogeissa kuvia ensimmäisistä krookuksista ja muista kevätkukista, kun meidän pihalla oli pelkkää lunta. Tosin nytkin kun ensimmäiset kevätkukat alkavat pihalla heräilemään, ensimmäisenä syreenipensaan juurella vihersi meidän hunninkopihaan sopivasti nokkonen. Otin tästä kevään vihertäjästä kuvan ja revin sitten juurineen pois.

On se nokkonenkin söpö pienenä

Viikonloppuna meillekin on ensimmäiset kevätkukat heränneet lumen  kadottua. Lumikello on ensimmäisistä kukista näyttävin ja pikkuiset helmililjat kukkivat pian syreenin juurella. Myös myöhään syksyllä istuttamani tulppaanit ovat selvinneet talvesta. Kuvan lumikellot olivat vielä keskiviikkona kokonaan lumen peitossa ja sunnuntaina ne jo kukkivat.

Lumikello odotti vain lumen sulamista.

Helmililjakin on herännyt.

Torstaina ja perjantaina sahasin ja leikkasin vaaahterantaimia pois ruusu/syreenipensaikosta, osa vaahteroista oli jo pari metriä pitkiä. Noiden vaahteran alkujen raivaaminen minun piti tehdä vähän Jukalta salaa, hän kun ei ymmärrä ollenkaan mun vaahteravihaa. Pensaan päässä on hieno vanha vaahtera, joka on mielestäni hieno, en vaan tykkää noista pikkuvaahteroista, jotka valloittaa kaiken ympärstönsä. Tuo pensaikko on ollut ihan "luonnontilassa" (eli hoitamatta) ties kuinka kauan ja sen kimppuun pitäisi käydä jossain vaiheessa, kunhan keretään.

Eilen saatiin silputtua kaikki nuo raivaamani vaahterat ja maaliskuussa leikatut omenapuun oksat.
Tuo oksasilppuri on kyllä ollut hyvä ostos ihan jo näin kahden kevään perusteella. Joka kevät oksia kuitenkin tulee ja oksasilpusta saa hyvää katetta, jota aina tarvitaan jonnekin. Ja kun oman pihan oksista on selvitty, silppurin voi viedä mökille, missä silputtavaa ei lopu kai koskaan (ja juuri kun luulee sen loppuvan kaadetaan taas yksi puu).