Talviunilta heräilyä ja puutarhaunelmia

Tyyppitalon kissakin on talviunilla.

Tyyppitalokin näköjään vaipui talviunille lokakuun jälkeen. Näin helmikuun koitettua alkaa kuitenkin jo näkyä ainakin omistajissa keväänmerkkejä. Vaikka kaikki on vielä lumen peitossa ja pakkanen paukkuu, alkaa pihatyöt jo olla talon emännällä mielessä.

Pihatöiden suunnittelu näin talvella on mukavaa. Kirjastosta löytyi pino puutarhakirjoja opiskeltavaksi. Takassa palaa tuli, selaillaan kirjoja, juodaan vähän äidin tekemää kotiviiniä ja fantasioidaan täydellisestä pihasta. Noviisilla on paljon opittavaa ja vuosikymmenen hoidotta ollut pihassa riittää tekemistä vuosiksi eteenpäin.

Viime keväänä keskityimme lähinnä syreenipensaiden ja viinimarjapensaiden uudistamiseen sekä omenapuiden leikkaamiseen. Tänä keväänä omenapuita täytyy keväällä leikata rohkeasti lisää. Täytyy myös keksiä kuinka pääsee käsiksi ylimpiin oksiin, pelkät A-tikkaat ei riitä. Ruusujen hoidon saloihin pitää tutustua. Viime keväänä niistä leikattiin kuolleita oksia pois mutta muuten ne jäivät ilman hoitoa.
Kukkapenkeistä pihalla ei ollut ennen tietoakaan, viime kesänä yhtä aloittelin ja pitäisi siis päättää millaisia kukkia siihen halutaan lisää.

Onneksi itseään voi aina lohduttaa sillä, että piha ei koskaan tulekaan valmiiksi, aina on jotain kesken.
Ja vieläkin mieltä lämmittää ohi kulkeneen lenkkeilijän kommentti, että piha näyttää nyt paremmalta kuin vuosikausiin. Vaikka viime kesänä emme oikeastaan paljon muuta näkyvää olleet tehneet kuin leikkasimme pensaista huonot oksat pois ja ajoimme säännöllisesti nurmikon.